harjoitusleiri Calpessa takana

Olin viimeiset 2 viikkoa Espanjan Calpessa harjoittelemassa. Palasin sieltä tänä aamuna. Vuosi vuodelta nämä reissut tulevat minulle vain raskaammiksi ja raskaammiksi. Henkisesti. Erossa perheenjäsenistä ja normielämästä 2 viikkoa ennen tuntui puhdistavalta nyttemmin eristävältä ja ikävältä.

Joka päivä piti motivoida itsensä harjoitukseen; kysymällä itseltäni, miksi "helkkarissa" olen täällä tuhansien kilometrien päässä hinkkaamassa fillarilla mäkiä, polttamassa ihoani ja hikoilemalla kämäsissä hotellihuoneissa? Siksi minulla olikin harjoitusohjelma, joka kertoi vastauksen siihen. Tarkoituksenani ei ollutkaan tällä kertaa päämäärätön kilometrien nieleminen vaan kehittää heikkouksiani. Siihen tuo Calpe oli oiva valinta. Kahdessa viikossa nyppylät ja kummut alkoivat tasoittumaan ja viimeisenä päivänä pystyin jo naureskelemaan niiden pienuudelle:)

Nyt olen taas monta kokemusta rikkaampi, yhteistyö paikallisen pyöräaktiivin kanssa tuotti antoisat puitteet ja monia uusia tuttavuuksia ja yhteyksiä. Jopa viimeisen viikon minä ja seurakaverini vietimme sviiteissä kun menin hieman avautumaan huoneiden melutasosta. Sillä sattumalta samaan aikaan Calpessa järjestettiin toista kertaa Calpe Festival, nuorisolle tarkoitettu viikon mittainen musiikki ja bailaustapahtuma. Busseja oli parkissa useita kymmeniä ja nuoria ilmaantui meidänkin hotelliimme 45 kpl juhlimaan illasta aamuun ja aamusta iltaan. Se oli väsyneelle mielelleni liikaa ja 3 yön valvominen tuotti avautumiseni hotellin henkilökunnalle puoliltaöin ja saimme uudet hienot sviitit veloituksetta. Pyörille saimme vielä yhden huoneen säilytykseen:)

Monet minut tuntevat varmaan jo kysyvät, mitäs tällä kertaa sattui? Eipä mitään vahinkoja. Pyörälaukkuja ulos hotellista roudatessamme kompastuin väsyneisiin jalkoihini ja kaaduin kivirappusiin lyöden oikean kämmenen maahan. Polvi vääntyi ja kämmen sai vertavuotavan haavan johon sain "aku ankka" -laastarin hoidoksi. Siinä kaikki.

Nyt odotellaan sitten milloin aloitan kilpailukauteni, voi olla etten aja hetkeen, sillä minulla ei ole pyöriä. Reissussakin ajoin lainapyörällä. Joten sitä odotellessa, pidetään ketjut vielä paksussa rasvassa.

wattbike SM-kisat 11.03.2012 liikuntamylly, Hki

Ankea viikko takana, kovasti töitä, ja poskiontelotulehduksesta toipuminen antibiootteja nieleskellen, mykoplasmaa häätäen. Rullilla ajelin hieman herkistäviä palauttavia treenejä joka päivä töitten jälkeen epätoivoisesti, toivioen,että jaloista tulisi jotain voimaa ulos, silti ne olivat kuin ylikeitetyt makaronit vielä tänä aamuna.
Tilannetta ei helpottanut kauhea päänsärkykään, joka aiheutui minun "kauneusunieni" tyynykasasta, ja Sami sai hieroa niskaa sormet verillä, jotta pikkasen saatiin kipua lievennettyä. Siis tyynykasan alimmaisenahan oli ergonominen Tempurin tyyny, ja sen päällä 3 tavallista pehmeää ja upottavaa tyynyä. Pitäähän tempoprinsessan sillai nukkua:)

Mutta kun kisapäivä koitti, päänsärky oli poissa, ja kisajännitys tuotti tulosta ja liikuntamyllyyn asteli voitontahtoinen tuutsoni:) Tuota tunnetta vahvisti vielä auton radiosta kuin tilauksesta tullut lempibiisini, joka sai viimeisetkin epätoivon hituset karisemaan.

Lämmittelyssä rullilla tiesin, että kyllä tässä ihan perussettiä pystytään ajamaan verraten kotona jauhettuihin koviin treeneihin., joilla olisin ajanut uuden maailmanennätyksen niillä ajoilla.
Mutta nyt oli vain todettava realiteetit ja päivän olo ja tyydyttävä suoritus riitti uusimaan suomenmestaruuden aika selkeellä erolla seuraavaan. Tosin kilpakumppanini oli rykäissyt juurikin Pirkan hiihdon edellisenä viikonloppuna ex-tempore, joten ei ihan herkimmillään ollut hänkään. Sitkee sissi...

Valmennettavani sössi oman leiviskänsä ja yritti harakiriä, mutta se kostautui hänelle ja hän hyytyi jääden viidenneksi. Omasta kellarissa ajetusta ajastaan hän jäi peräti 30 sekuntia! ja silloin ajettiin ihan heittämällä se aika. Harmittaa hänen puolestaan.

Mitä tästä jäi käteen.. no perussetillä ajettiin 14 sekunnin päähän viime vuoden SM-kisatuloksesta, jossa oli 100 lasissa ja vähän enemmänkin, joten hyvillä mielin voin suunnata Espanjaan treenaamaan. jaloissa on pitkästä aikaa voimaa ja herkkyyttä niinkuin pitääkin. Toivottavasti antibiootit tehoavat ja mykoplasma jää kyydistä ja kauteen päästään starttaamaan terveenä pitkästä aikaa.

aurinko lämmittää

Tiet sulavat kovaa vauhtia ja pyöräilijän keho alkaa heräämään pitkästä talviunesta. Kisakausi lähestyy ja tahti kiihtyy. Säämiskähousut alkavat jo hikoamaan pelkästä ajatuksesta:)

Ensimmäinen varma merkki on Go Expo messut Helsingissä tulevana viikonloppuna. Siellä saa hypistellä pyöräilyvarusteita ja ihailla toinen toistaan hienompia pyöriä. Paikalla on myös eri seurojen edustajia, tiimien edustajia ja maahantuojia.

Itsekin olen messuilla lauantaina edustamassa Team Probike-Giantia Finmeblin osastolla. Olenkin opetellut uuden pyörämerkin mallistoa ja tutustunut niiden tekniikkaan ja ominaisuuksiin ja testeihin.
Paikalla on myös tiimin vetäjä Simo Saarinen, joka on myös Uudenmaan pyöräilijöiden puheenjohtaja sekä tietysti Giantin ja Finmeblin edustaja Juha Järvinen.

Tulkaa moikkaamaan:)

Seuraavana viikonloppuna on edessä wattbiken SM-kisat. Nimeni komeilee lähtölistalla mutta työelämän kiireiden takia, osallistumiseni sinne on vielä epävarmaa. Olisi mukava poltella vähän karstoja jaloista, mutta pitää tehdä töitäkin, että saisi maksettua laskut, joita äidin sairastumisen myötä on ilmaantunut kiitettävästi. Kovin odottelen jo Espanjaan lähtöä, jotta pääsisi loskan seasta ajelemaan kuivia teitä ja nauttimaan kauniista maisemista, sen minkä läähätykseltään ehtii sivuille katselemaan. Sillä tällä leirillä ei ole aikaa pysähtyä maisemia kuvaamaan. Valmentajan laatima ohjelma on sen verran haastava, että lepopäiväkin tulee tosiaan olemaan lepopäivä, jos meinaa kävellä itse lentokoneeseen.