No tempoaattona ajeltiin Lotan kanssa reitti läpi ja tuntui paremmalta. Mutta kisapäivänä, jo aamulla olin poikkeuksellisen hermona, kroppaa kolotti ja kaatosade ulkona ei mieltä lämmittänyt.
Sitten lähdettiin lämmittelyn jälkeen lähtöpaikalle ja huomasin ettei sykkeet nouse. Tiesin, että homma oli siinä. Mieltä ei myöskään nostanut se, ettei tiimistämme ollut lähtöpaikalla ketään, ja seisoin vesisateessa odotellen, kunnes pääsin katokseen kylmettymään lisää mittauksen jälkeen.
Vittuuntuneena, jalat kohmeessa ajelin sit kisan läpi, viimeiset SM-kisat. Ei mennyt putkeen sekään. Peruin loppukauden kisat, koska kiinnostukseni oli nolla. Sitten alkoi tiimi pyytelemään sm maantiekisaan viivalle, lopulta suostuin menemään, enempiä onnen hetkiä ajattelematta. Kaksi apukuskia oli ulkona jo ekan kierroksen puolivälin jälkeen ja otin roolini ja yritin saada Lotan toiveiden mukaan vauhtia pääjoukkoon. Sitten 50 km jälkeen vedin Lotalle irtiottoyrityksen, joka ajettiin kiinni ja oma osuuteni kisassa oli siinä. Ajoin maaliin lenkkivauhtia jäähdytellen ja kotiin enempiä miettimättä. Epäkiitollista hommaa sanon minä. Menin lääkäriin taas, koska korvani särki kovin. Korvakäytävän tulehdus ja antibioottiliuosta korvaan.
Sitten lähdettiin viikon treenien jälkeen U6- tourille Ruotsiin. Prologi ei onnistunut, hyydyin totaalisesti 200m ennen maalia. Seuraavalle etapille lähdin ajatuksella pääjoukossa maaliin ja nostellaan sijoitusta kokonaiskisassa. No, viimeiselle kierrokselle asti homma meni kuin unelma, ajelin pk-sykkeillä porukassa, toki mäessä joutui 2 km pinnistää vk:lla ja tuntui, että nyt kone toimii.
Sitten rysähti. Näin kuinka noin 3 m minusta vierellä ollut ruotsalainen lähti sivuttaisliikkeeseen, mutta itsellä ei ollut siinä vauhdissa ja paikassa mahkuja väistää ja hän törmäsi etukiekkooni ja lähdin siitä tangon yli samantien. Tulin niskoilleni alas, oikea hartialle paino, ja sitä murtuvien luiden rutinaa korvissani en unohda koskaan. Se oli siinä. Ambulanssilla sairaalaan Skövdeen. Kypärä pelasti henkeni, kypärän takauloke todennäköisen halvaantumisen, ja suurimmat vammat lopulta 4 osaan mennyt solisluu, kaularangan painuminen kasaan,hematooma niskassa, aivotärähdys ja pintaruhjeita siellä täällä. Sairaalassa kohtasin tämän ruotsalaisen, jolla oli kiekkoni pinnat pystyssä pohkeessa. Keskusteltiin ja hän pyysi anteeksi. Kertoi olevansa ekaa kertaa noin isossa lähdössä. Odotellessani kotiutumista majatalossa, edellä mainittu lääkäri soitti ja kertoi, että minulla on streptokokki-pöpö, joka tarvitsee antibioottihoidon. Kiitos siitäkin tiedosta. Olis voinu kertoa ennen sm-kisoja.
Päätin, että nämä hommat on nähty, ajettu ja koettu. Pyörä säilyi ehjänä, etukiekkoon uusitaan pinnat ja se on kuin uusi taas.
Suomeen päästyäni, solisluu leikattiin, kaulatuki laitettiin ja 10.8 kuulen tuomioni. Ylihuomenna tikit pois ja sisätreeni voi alkaa.
 |
| komea arpi tulee muistoksi |
Ai, mitä varten vielä treenaan? Itseäni varten. Tulisin hulluksi, jos minulla ei olisi mitään harrastusta.
Arvet kannan ylpeydellä, koska olen ainakin yrittänyt. Olen pienestä pitäen ajanut 2 pyöräisillä ja se tunnen, jonka saan pyörän päällä, sitä ei korvaa mikään. Sitä ei saa rahalla, ei viinalla, eikä mistään muusta lajista. Nyt kun olen 3 viikkoa ollut ajamatta poislukien yhden kevyen wattbikekokeilun, tiedän, että nautin ajamisesta. Olen sairas, koska en pääse ajamaan.
 |
| tämä on tulevaisuuden näkymä |
 |
| ei ihan pystynyt vielä |
Tämä kesä opetti minulle yhden asian. Elän itselleni ja ajan itselleni, en muita varten. Tiimitouhut saavat jäädä omalta osaltani, Suomessa niistä ei saa kuin otsaryppyjä ja haukut selän takana ja olen niihin karkeloihin liian vanha yksinkertaisesti. Kun treenimäärät ovat olleet korkeimmillaan ja työn ja urheilun yhdistäminen ovat tehneet elämästä ykstoikkoista ja ns köyhää omasta mielestäni, olen haaveillut siitä, että saisin vaan olla ja levätä.
No, nyt ollaan ja levätään. Eipä hääviä ole tämäkään. Joten suunnitelma B kiitos. Se on kirkkaana päässä, mutta nyt mennään minun ehdoillani ja minun tavallani, lievää tuutsimaista hulluutta unohtamatta :)
