Sain 22.6..2017 kardiologilta luvan aloittaa kevyttä harjoittelua. Huomasin aika nopeasti, että olin kovassa kunnossa sittenkin, mutta olin keväällä onnistunut saamaan itseni ylirasitustilaan vielä kaiken lisäksi.
Vaihdoin työpaikkaa... TAAS... Nyt olen aika heikoilla jäillä tavallaan mutta työni palvelee harjoittelua vielä paremmin. Arkisin duunissa 8-16 ja työmatkat toimivat myös treeneinä ja viikonloput sitten jauhetaan ihan tosissaan.
Pikku hiljaa määriä on lisätty 8h ----> 15h ja kaikki ihan kevyttä pk:ta, vaikka joku onkin todennut, että onko tämä muka pk:ta mutta mulle se on ollut niin wattilukemina kuin sykkeinäkin.. Olen kieltämättä ajellut välillä voimaa kevyesti, mutta totesin pian, että voimatasapaino on aika hyvällä tasolla vieläkin.
Kannan taas ylpeänä IBD:n ajopaitaa, ja ihana on tavata lenkeillä seurakavereita. Yksi heistä täytti hiljakkoin 50 vuotta ja hänen seuransa ei koskaan kyllästytä. Ammatillinen yhtenäisyys ja elämänkatsomus on niin samaa maata.
Toinen suosikki on mieheni, jonka kanssa kaikki lenkit ovat pelkkää iloa ja nautintoa yhdessä ja tänään totesin mielessäni, että paremmin ei asiat voisi olla, kun olin hänen peesissään..I love him so much!!!
Tämän lisäksi tytötkin ovat petranneet paljon ja heidänkin kanssaan lenkit ovat jo ihan ajamista, kuin tiimikavereiden kanssa konsanaan. Joten treenikavereita löytyy... mutta vaihtelukin virkistää..
22.8.17 on rasitus EKG ja 23.8.17 on tuomiopäivä. Sitten toivon mukaan saan luvan alkaa harjoittelemaan tehojakin ja sitten edessä on muutama kisa ihan kylmiltään ja Espanjassa leiri jo varattuna lokakuun lopulle.
Elän jo kovin ensi vuotta ja olen kesän aikana tehnyt kovia ratkaisuja elämäni suhteen, jotta ensi keväänä voisin nousta taas pyörän päälle edustamaan IBD cycling teamia ja tosissani taistella mitaleista. Talvella leireillään Espanjassa sopivin pätkin ja haetaan hyvä vauhti jo kevään kisoihin.
Sitten olisi edessä syksyllä 2018 poliisien EM kisat Belgiassa, jos saan sinne näytöt ajettua keväällä.
Tärkeintä tässä kesässä on ollut, että olen kasvanut taas ihmisenä paljon kärsivällisemmäksi ja positiivisemmaksi. Näen heti vastoinkäymisessä sen positiivisenkin puolen ja olenkin ihaillut itseäni,
että mistäs tämmönen on nyt tullut, ennen olisin raapinut ranteet auki:)
Tänä kesänä myös aion nauttia kesäfestareista, kerran kun tilaisuus annettiin ja ensi viikonloppuna suuntaan Turkuun Tiina-Leenan kanssa vähän purjeita ihastelemaan. Odotan inmolla reissua, koska meillä on paljon juhlimisenkin aihetta molemmilla.
Joten tässä odotellaan,että saa ottaa sokan irti ja lyödä ison riepan päälle :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti