lauantai 24. joulukuuta 2011

rauhaisaa joulua!!!

Se olisi jouluaatto. Perheet hiljentyvät joulupöydän ääreen ja joulurauha on julistettu jo 2,5h sitten. Kävin aamulla tykittämässä kovan jalkatreenin, eilen ei innostanut mutta tänään malmi sai kyytiä. Äiti pyyteli aatoksi syömään ja yöpymään. Ajattelin että voinhan minä töiden lomassa siellä yöni viettää. Eilen sitten raijasin tacxin ja pyöräni sisälle ja äitini kirosi. Eikö edes jouluna voisi pitää taukoa??? Ei voi...

Olen usein jouluaattona ajellut pyörällä ja ihmiset ovat epäuskoisina katselleet, että siellä se urpo hinkkaa.. taitaa olla orpo piru vie, kun ei ole näyttäisi olevan muuta tekemistä. Monesti olen miettinyt kehtaako sitä lähteä tien päälle joulunpyhinä kun naapurit näkevät...

Mutta tämä on minun tapani viettää joulua, ja tänä jouluna kelitkin ovat suotuisat ulkona ajamiseen, joten miksikäs ei:)

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Joulun odotusta ikääntyen...

Kävin 14.12.2011 kirurgisessa toimenpiteessä ja naamani on ollut turvoksissa 4 päivää. Tänään pitäisi astua lenkkareihin ja pinkaista taas vauhtiin. Vähän tuo räntähyhmä saa empimään, mutta houkutus liikkumaankin on suuri.
Tulossa on joulu, ja sen huomaa myös töissä. Päivät venyvät ja viikonloput istun ja pakerran toimistossani kasvavien juttupinojen takana. Siellä vietän myös jouluni. Työ on yksi niistä tekijöistä jotka asettavat haasteita urheilevalle ihmiselle. Miten jaksaa tunkkaisen työpäivän jälkeen vielä kipaista lenkille tai tehdä vauhdikkaan kovan harjoituksen kotona tai salilla? Töissä mielessäni on koko ajan se illan harjoitus. Ajoitan ruokailut niin että olen mahdollisimman hyvässä iskussa illalla. Venyttelen työpöydän ääressä ja pidän taukojumppaa. Olenkin välttänyt monet hartiakivut ja päänsäryt tällä toiminnalla. Siksi myös olen joulut töissä. Silloin harjoituksillekin yleensä on järjestetty lepoa ja vapaata. Silloin tohtii olla töissä.

Eilen kävin näöntarkastuksessa. Ikä on tehnyt tehtävänsä ja tarvitsen lukulasit. Nyt minulla on sellaiset, ja työkaverit kettuilevat, että onko Miettinen tullut vanhaksi.. Ehkä ulkoisesti vanhenen, mutta mieli on vielä kuin pienellä lapsella, joka uskoo joulupukkiin. Odotan innolla piparien paistamista, kuusen koristelua, pakettien avausta. Se tunne, kun ostin miehelleni joululahjan, kun saa antaa toiselle lahjan siitä, mitä hän on hyväkseni tehnyt (tosin siihen ei minun rahani edes riittäisi ja pakettinarukin loppuisi kesken) , se on se, mikä joulussa on joulun tarkoitus. Se pieni lämmin henkäys, joka kulki lävitseni, kun paketoin hänen lahjaansa hymyillen. Sama koskien tietysti muidenkin lahjoja, mutta hänen kohdallaan se tunne oli kaikkein voimakkain. Miksi?

Muistan kuinka SM-paritempon jälkeen hän oli tyttöjen kanssa leiponut ja koristellut mestarille täytekakun...
Muistan kuinka kesällä SM-kisoissa ohjaustangon rikkouduttua purin pettymystäni häneen urpomaisesti käyttäytyen tai kuinka hän Mynämäellä sai minut nousemaan maasta ja ajamaan kisan läpi, sijoittuen kolmanneksi. Kuinka hän katsoi kitumistani sairastumisen hetkillä.  Tai kuinka hän istui sairaalassa petini vieressä lämpimästi hymyillen, kun toivuin leikkauksesta. Niitä hetkiä ja sitä tukea en voi koskaan korvata millään lahjalla... mutta aina voin yrittää parhaani hänen valmennettavanaan ja olemalla kiltti ja kiitollinen hänelle, että hän on rinnallani joka päivä. Uskon, että se riittää hänelle.

perjantai 9. joulukuuta 2011

turhauttavaa tuhisemista

10.12.2011 ajetaan wattbike-cupin ensimmäinen osakilpailu Helsingissä liikuntamyllyssä. Enkä voikaan osallistua, vaikka vielä viikko sitten olin täysin valmistautunut siihen. Hammasoperaatio venähti niin, etten yksinkertaisesti uskalla mennä kilpailuun. Se voisi olla tuhoisa harjoituskauden kokonaisuutta ajatellen.

Tänään kävin salilla. Fiilis kesken työpäivän oli rautaisa ja tulokset imartelivat tekijäänsä. Voimaa on... ihan eri tavalla kuin ennen. Se oli yksi tämän harjoituskauden tavoitteistakin. Tuloskehitys on ollut suotuisaa ja nopeaa kuukauden ajan. Tietysti peruskuntoharjoittelusta on hieman tingitty ja se on ollut lähinnä ylläpitävää, samoin vauhtikestävyys on ollut aika vähäistä vielä...

Odotan innolla kun kunnon vauhtikestävyysharjoitteet alkavat, sillä jos en nyt salitreenin jälkeen pysty kunnolla kävelemään salista ulos, niin pääsenköhän enää sieltä kellarista ylös suihkuun...

mutta mikä ihaninta... ulkona sataa kunnolla lunta... kohta pääsee hiihtämään!!!