keskiviikko 30. marraskuuta 2011

uudenmaan pyöräilijät

http://www.uudenmaanpyorailijat.com/?page_id=44

Uuden seurani ajajat on nyt vahvistettu ja tuntuu hyvälle. Varsinkin naisissa on hyvä porukka, joka varmasti laajalla rintamalla saa tulosta aikaiseksi ja yrittämisestä se ei jää kiinni. Miehissä on uusia tulokkaita pyöräilymaailmaan, ja innolla odotan heidän edesottamuksiaan.

Itse lueskeltuani pyöräilyunionin vuosikokouksen antia, aloin entistä enemmän kiinnostumaan uudelleen maastopyöräilystä. Varsinkin cross country eliminator kuulostaa minusta erittäin mielenkiintoiselta:)
Maantiepyöräilyssä pohjat maastoon kunnollisesti varmasti ovat ihan ok, mutta ajotekniikka kaipaa harjoittelua maastossa. Näillä keleillä cyclocrosspyörällä on kiva ajella maastossa polkuja ja tekniikka kehittyy hyvin ja tuo vaihtelua puuduttaviin maantielenkkeihin. Eikä viimakaan haittaa silloin. Maastopyörän hankinta on seuraavana listalla varmasti ensi syksynä.

Yskä, josta aiemmin kirjoittelin, on nyt yllättäen poissa. Tilalle tuli epäonnistuneen hampaanpoiston jälkeen hillitön hammaskipu. Ehkä onnekseni niin väsynyt elimistö saa huilata taas hetken, sillä treenasin 14 päivää ilman passiivista lepoa. Huomasin sen vasta ladattuani harjoituspäiväkirjaa koneelle ja asia olisi selvinnyt kyllä ihan ulkoisesti peiliin tarkastellen mustia silmänalusia ja kauhtunutta olemustani. Elämä on ollut työ- treeni- nukkuminen tai treeni -työ- treeni- nukkuminen ja kaikki huvitus on ollut toissijaista.

Elimistöni alkaa kuitenkin olemaan toipunut ja palautunut. Treenit ovat viikko viikolta koventuneet ja määrät alkavat olla huipussaan. Leposyke on entisellä tasollaan ja aamuisin saankin herätä jumppaamalla jottei tule ylimääräistä tykytystä nopeasta ylösnoususta. Tammikuussa on edessä viikon harjoitusleiri samoin helmikuussa ja maaliskuussa onkin 2 viikon leiri. Joten niitä odotellessa motivaatio pysyy hyvällä tasolla. Motivaatioon vaikutti myötämielisesti myös eilinen vierailuni Probikessä Nummelassa. Simon innostuneisuus seuran toiminnasta, kannustus ja tuki minuakin kohtaan ovat sitä luokkaa, että suorastaan liikutuin. On suorastaan ilo ajaa Uudenmaan pyöräilijöissä ja tehdä kaikkensa uuden seuran menestyksen eteen. Se jos mikä motivoi tällaisena talvena..

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

sateesta viis, ajamaan siis...

Sehän on ihan varustelukysymys, voiko sateella ajaa... periaatteessa kyllä. Näillä keleillä, varsinkin sitkeän yskän vaivaamana, pitää olla tarkkana, milloin ulos menee ajamaan.
Eilen jouduimme valmennettavani kanssa tulemaan kesken kaiken lenkiltä pois, kun hänellä alkoi kurkkukipu ja tuli kuumeinen olo. Toivottavasti hän paranee pian.

Tänään lähdin yksin ajelemaan pitkää lenkkiä, kunnes sadepilvi saavutti karkulaisen ja ripautti vedet niskaan. Kylmähän siinä tuli, nostin tehoja ja pidin itseni lämpimänä ajamalla. Sade loppui ja naureskelin, että hyvä yritys saada minut palaamaan kotiin. Sitten tuli toinen sadekuuro. Ajolasit menivät takataskuun ja ajaminen muuttui kilpailuksi itseä ja kylmyyttä vastaan. Kunnes järki voitti. Kurvasin kotia päin. Treeni sai jäädä kesken. Olin aivan läpimärkä, uitettu koira, joka möyri koloonsa palelemaan.

Ulkona oli +5 astetta ja hienoinen tuuli ja kevyttä yläpilveä... kysyin vanhalta konkarilta, olenko luuseri kun annoin periksi? Hän hetken mietittyään tokaisi: " Et, sinulle on kehittymässä järkeä."
On järkevämpää ajaa sisällä lyhyempi treeni tai jättää homma kokonaan, jos ei ole mahdollisuuksia, kuin väkisin sateessa palelluttaa itsensä kipeäksi.
Voi valita, yksi huilipäivä tai parin viikon sairasloma.. se on itsestä kiinni. Joskus on hyvä olla sinnikäs mutta joskus on viisampaa palata takaisin.

Kostoksi olosuhteiden kohtelusta, pesin koirani päästyäni mökille, ja nyt meillä nukkuu kaksi uitettua koiraa sulassa sovussa toisiaan mulkoillen:)

maanantai 21. marraskuuta 2011

yhteistyökumppaneita ja yskää...

Tässä syksyn aikana uudelta paikkakunnaltani olemme etsineet täysin uusia yhteistyökumppaneita tukemaan harrastustani. Voin kertoa, se ei ole maailman helpointa hommaa, siksipä säästääkseni hermojani, minusta tehtiin esite ja mieheni on sitten valitsemilleni tahoille ottanut yhteyttä. No tulosta on tullut kiitettävästi ja lisää on luvassa neuvotteluiden ollessa kesken.

Riisula rakennus Oy suurimpana yksittäisenä, paikallisyrityksenä innostui mukaan ja se on hienoa! Lisäksi Tuusulan uimahallin palveluista vastaava taho Kari Leppiaho Oy lähti liikkeelle ja saimme yhteistyösopimuksen aikaiseksi talven ajaksi. Lisäksi hieronnasta vastaa edelleen pääosin Energiapiste Auringonkukka Vihdissä ja aikaisemmin jo Probiken kanssa aloitettu yhteistyö kasvaa entisestään uuden seuran Uudenmaan pyöräilijöiden sekä Team Pro Bike-Giantin myötä. Minun tehtäväksi sitten jääkin tehdä parhaani jotta nämä logot tulevat tutuiksi menestyksen kautta.

Paikallistasolla isänpäivänä Keski-Uusimaa oli mukanani kuntotestissä Probiken testiareenalla, jossa ajoasentoni meni syyniin ja kuntoni. Kunto oli kohdillaan mutta ajoasentoni on hiukka erikoinen, joten sitä "hieman muokataan". Tosin kyseisellä uudella pyörällä kilometrejä on kertynyt vasta 700km joten ei säädöt ihan vielä ole löytäneet kohdilleen talvivarustuksessa ajellessa. Tosin olin yllättynyt, että testi sujui noinkin hyvin. Täsmäharjoittelu tuottaa nopeasti tulosta pohjan ollessa hyvä ja kestävä.

Tästä testistä sitten alkoi yskä. Kurkku kipeytyi ja sairaslomaakin tuli. No loma loppui ja kipu, mutta yskä jäi. Lenkkipoluilta minut voi tunnistaa köhisevänä ja puhisevana pyöräilijänä. Eilen töiden jälkeen lähdin kahden tunnin perussettiä ajamaan ilman ollessa kirpakan kostean pakastava. Vaatetta oli enemmän kuin liikeradat sallisivat ja hengitysmaskin kerätessä kiteitä ja ripsien jäätyessä yhteen estäen näkemästä pimeässä kaikkia kuoppia tuli jo ikävä Espanjaan. Lenkin jälkeen sulattelin itseäni saunassa tovin ja menin nukkumaan. Minä nukuin mutta muut eivät. Yskiminen ja köhinä pitivät heidät visusti hereillä. Onneksi ei kauan enää tarvitse kärvistellä, sillä Espanja odottaa.  Mutta tämä yskä... se saisi jäädä Suomeen.

torstai 10. marraskuuta 2011

edessä olisi kuntotesti

mitä se pitää sisällään?


Alkuverryttelyn jälkeen maksimisuoritukseen päättyvä pyörällä tapahtuva ergotesti, jossa tehoja nostetaan tietyin väliajoin tasaisesti. Niin kauan jatketaan kunnes kuski lopettaa tai kampikierrokset hyytyvät. Sitten vähän loppuun pyörittelyä jotta palautuu ennalleen.


Kokemuksesta: Raakaa hommaa... Mutta ehkä paras tapa seurata oman kunnon kehittymistä sekä näin syyskaudella määrittää omat harjoittelutasot. Nyt se olisi taas edessä. Kuumeinen olo tässä alkuviikosta ei varmaankaan tilannetta yhtään helpota, mutta uskon ajavani testissä kovat lukemat. Tunnen olevani kunnossa, vaikkakin tämä syksy on ollut rikkonainen ja 2kk:n pakkolepo oli pitkä aika olla ajamatta eikä kroppakaan ole vielä toipunut keliakiaoireista kokonaan.


Nyt Probikessa saan tehdä testin omalla kalustollani ja innolla odotan kuinka se tulee toteutumaan. Lisäksi toteutan testin eri tavalla kuin mikä on normaalitesti pyöräilijöille. Tehoa lisätään lyhyemmällä aikavälillä jotta todellinen maksimiteho tulisi esiin paremmin. Näin ainakin harjoituksista saa rankempia ja palvelee ainakin omaa lajiani ehkä jonkin verran paremmin.


Ei se valmentaminenkaan ihan helppoa ole. Törmäsin kysymykseen: "ai en tiennyt miksi joudun ajamaan näin paljon määrää." Olin esittänyt asian ilmeisesti huonosti tai sitten en käsittänyt kysymystä oikein. Mutta onneksi vahinkoa ei ehtinyt tapahtua ja valmennettavani on noudattanut hienosti ohjelmaa. Odotan innolla hänen vauhtikestävyyskautensa alkamista. Miten se rakennettu pohja kestää? Toivottavasti hyvin ja pääsemme hyviin tuloksiin. Haaveena on, että Espanjassa joudun vedoissa kilpailutilanteeseen, jossa joudun totisesti ottamaan itsestäni kaiken irti etten häviä valmennettavalleni:)


No tämä oli pieni ärsyke... henkinen voimavara, jolla urheilija usein pystyy venymään. Minulle se legendaarinen ärsyke on: "et pysty tai et uskalla..." niillä on monta temppua tehty, jotkut tyhmempiä jotkut ihan hyviä:)





sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Varalan viikonloppu takana

Ensimmäiset 3 päivää valmennustietoutta iskostettu päähän. Saimme kuulla Latvialaisen Janis Veiden näkemyksiä valmennuksesta ja pyöräilyharjoittelusta. Ei nyt niin mitään uutta ja ihmeellistä rakettitiedettä, mutta hauskoja yksityiskohtia kylläkin:)

Kämppiksenäni majoituksessa oli entinen tiimikaverini Heljä, jonka kanssa iltaisin käytiin haukkaamassa raitista ilmaa Pyynikinharjun maisemissa sauvakävellen tai rappusia etsien. Oi sitä riemua, kun löysimme toinen toistaan jyrkempiä rappusia ja hipsimme niitä ylös. Otimme myös tavoitteeksi päästä Pyhäjärven rantoja pitkin mahdollisimman pitkälle ja hienot olivat maisemat.

No mitä tästä viikonlopusta jäi muuta käteen kuin lasku? Sain viettää 3 päivää tuttujen pyöräilijäkasvojen kanssa turisten ja opiskellen, samalla varmistuen siitä, että oma sekä valmennettavan ohjelma ovat suht ajantasalla ja tavoitteellisia oikealla tavalla. Pieniä tarkistuksia ja keskusteluja tietysti ainakin oman valmentajan kanssa tuli eteen, mutta oma valmentajani kiteytti tänään valmentajan roolin hyvin: valmentaja ei pelkästään kopioi jonkun toisen ohjelmaa tai teetä niinkuin muut tekee, vaan kyllä hän suorittaa tiedustelua, tiedonhankintaa ja -vertailua eri tutkimustuloksista, ja sitä kautta pyrkii löytämään valmennettavalleen sopivan ja kehittävän ohjelman. Näillä edetään askel kerrallaan...

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

harjoittelun tuskaa...

Eilen oli ohjelmassa kova treeni rullilla/ergolla. Olin päivällä hammaslääkärissä juurihoidossa. Nukuin ja lepäsin ennen treenin aloittamista. Olin henkisesti latautunut. Menin kellariin ja aloitin treenin. Lämmittely tuntui ihan jees, mutta syke ei noussut. Ajattelin, että kai se kohta siitä. No ei niin ei...

Itse veto alkoi, ja tuntui että oikea pohje räjähtää. Väänsin väkisin, itkin ja poljin. Löin välillä seinään ja oloni oli tuskainen. Valmentajakin tuli katsomaan kuinka harjoitus sujuu, sitten meni hermot. Hänen neuvonsa meni kuuroille korville. Haistatin pitkät. Olin yrittänyt kaikkeni, 45 minuuttia myöhemmin itkin ja menin sänkyyn peittojen alle piiloon. Ilmoitin seuraavaksi lopettavani. En vain kykene tekemään kovia harjoituksia. Niin kovin yritin ja halusin tehdä treenin niinkuin oli ohjelmassa. Purin pettymykseni turhautumisella kaikkeen. Ihan kaikkeen. Millään ei enää ollut merkitystä. Pitäkööt pyöränsä!

Yritin alkaa alkoholistiksi illalla. Yhden kulauksen jälkeen lonkeroa totesin, ettei minusta ollut edes siihen:)
Life sucks!

Sitten alkoi hammassärky... otin buranaa. No hope. Yön pyörin sängyssä helvetimoisessa poskikivussa ja aamulla sitten lääkäriin. CRP 55. Ei muuta kuin hammaslääkäripäivystykseen.

Mitä opin tästä?

Jos elimistö ilmoittaa, että tänään ei kulje, kannattaa odottaa parempaa päivää. Siihen on aina jokin syy. Minähän en ole koskaan osannut kuunnella elimistöni motkotusta ylirasituksesta taikka sairastumisesta, vaan olen puskenut 100 % lasissa kiviseinää vasten tunnetuin seurauksin.

Ehkä jatkan pyöräilyä kun tulehdus on hoidettu:) Mutta kaipa olisi opittava jonkinlaista tunteiden hallintaa silloin, kun yrittämisestä huolimatta ei onnistu. Ei muuta kuin GUUSFRABAAAAAAAAA