sunnuntai 27. marraskuuta 2011

sateesta viis, ajamaan siis...

Sehän on ihan varustelukysymys, voiko sateella ajaa... periaatteessa kyllä. Näillä keleillä, varsinkin sitkeän yskän vaivaamana, pitää olla tarkkana, milloin ulos menee ajamaan.
Eilen jouduimme valmennettavani kanssa tulemaan kesken kaiken lenkiltä pois, kun hänellä alkoi kurkkukipu ja tuli kuumeinen olo. Toivottavasti hän paranee pian.

Tänään lähdin yksin ajelemaan pitkää lenkkiä, kunnes sadepilvi saavutti karkulaisen ja ripautti vedet niskaan. Kylmähän siinä tuli, nostin tehoja ja pidin itseni lämpimänä ajamalla. Sade loppui ja naureskelin, että hyvä yritys saada minut palaamaan kotiin. Sitten tuli toinen sadekuuro. Ajolasit menivät takataskuun ja ajaminen muuttui kilpailuksi itseä ja kylmyyttä vastaan. Kunnes järki voitti. Kurvasin kotia päin. Treeni sai jäädä kesken. Olin aivan läpimärkä, uitettu koira, joka möyri koloonsa palelemaan.

Ulkona oli +5 astetta ja hienoinen tuuli ja kevyttä yläpilveä... kysyin vanhalta konkarilta, olenko luuseri kun annoin periksi? Hän hetken mietittyään tokaisi: " Et, sinulle on kehittymässä järkeä."
On järkevämpää ajaa sisällä lyhyempi treeni tai jättää homma kokonaan, jos ei ole mahdollisuuksia, kuin väkisin sateessa palelluttaa itsensä kipeäksi.
Voi valita, yksi huilipäivä tai parin viikon sairasloma.. se on itsestä kiinni. Joskus on hyvä olla sinnikäs mutta joskus on viisampaa palata takaisin.

Kostoksi olosuhteiden kohtelusta, pesin koirani päästyäni mökille, ja nyt meillä nukkuu kaksi uitettua koiraa sulassa sovussa toisiaan mulkoillen:)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti