sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

syventävää oppimäärää

Edellisen kirjoitukseni jälkeen sain yhteydenottoja, että miten mä sen vatsakivun ja väsymyksen voitin ja miten kilpirauhasen vajaatoiminta saatiin kuosiin, Ilmeisesti sairaudet kiinnostaa tai sitten muillakin on samoja ongelmia. En nyt varsinaisesti halua kertoa blogissani pelkistä sairauksista, mutta tavallisen ihmisen koettelemuksia nekin ovat valitettavasti ja moni etsii epätoivoisesti apua netistä ja tietty tavallisen tallaajan kokemukset kiinnostavat, josko niissä oliis jotain samaa kuin itsellä

Voin kertoa, että se tie jonka kuljin, ei mahdu tähän kaikkine käänteineen, mutta yritän tiivistää.

2015 elo-syyskuussa makasin siis käsi paketissa kotona. Yleensä olen kuin perseeseen ammuttu karhu, jonka on pakko tehdä koko ajan jotain, vaikka koota kinderleluja, mutta nyt olin väsynyt, erittäin väsynyt, vaikka olin levännyt jo yli kuukauden kaikesta, pakotettuna. Se herätti minut epäilemään.Tosin olin jo alkukaudesta ja harjoituskaudella ihmetellyt, että mieleni teki nukkua paljon. Nukuin päikkäreitä paljon ja silti väsytti. Silloin syytin kovaa harjoitusmäärää ja töitä.

Nyt niitäkään ei ollut, kun makasin kotona. Menin työterveyteen keskustelemaan paluustani töihin, soviteltuun työhön, koska niillä vammoilla olisin ollut loppuvuoden kotona eikä rahat riittänyt, noh...
samalla kysyin väsymyksestä.
Epäiltiin kovaa aivotärähdyksen jälkeistä tilaa, mutta varmuuden vuoksi minusta otettiin liuta verikokeita, Hemoglobiini, kilpirauhasen TSH ja vasta-aineet sekä ferritiini. Noin niinku alkuun.

Oireista: olin väsynyt, erittäin väsynyt, ihoni oli kalsean harmaa, kuiva kuin beduiinin sandaali, vähän niinkuin masentunut, ajatus ei kulkenut, kävin kuin hidastetussa elokuvan loppukohtauksessa tai kauniit ja rohkeat- jossa kaikki kestää vuoden.

Hiukseni olivat myös karheat, vähän kuivat käkkärät. Elimistöni keräsi herkästi nestettä ja paino nousi noin 5 kg.

No hemoglobiini normaali, TSH lievästi kohollaan ja vasta-aineet pilvissä sekä ferritiini moninkertainen maksimiin nähden. Tästä se vasta alkoi, vaikka tunsinkin helpotusta, että selvisi syy väsymykseen. Tutkin vanhoja TSH arvojani jotka oli mitattu työterveystarkastuksissa säännöllisesti ja arvo oli noussut koko ajan tasaiseen tahtiin. Sain tyroksiinilääkityksen lastenannoksilla. 2 vko meni huikeasti ja sitten kone hyytyi. Minulla todettiin autoimmuunityreoidiitti.

Muistan ensimmäisen aamun lääkityksen alkaessa, kuinka se aivosumu väistyi silmistäni 2h pillerin oton jälkeen. Mahtavaa. Eli se auttoi heti ja tai sitten se oli henkistä. Mulle ihan sama, mutt auttoi kuitenkin.

No eihän hormoniperäiset sairaudet nyt niin yksinkertaisia ole. Tästä se tie helvettiin oli vasta alkamassa. Imin tietoa netistä, luin tutkimuksia, lainasin krijastosta  isoja opuksia asiaan liittyen.

Edessä oli useita kymmeniä asiointeja lääkärillä. Not so easy. Tyroksiinia nostettiin, sitten sitä laskettiin, kävin endokriniologilla, hän sanoi, että annos on ok,

Verikokeissa kaikki imeytymishäiriöt vitamiineista tutkittiin, no problemos niissä, silti väsytti. Minua askarrutti korkea ferritiini, jolle ei tehty mitään, vaikka aluksi luvattiin. Mutta se lääkäri lähti menemään joten jäin tuuliajolle.

Noh, keväällä 2016, tarkemmin ottaen huhti-toukokuussa, kun muut oksentavat alkoholista, minä oksentelin muuten vaan ja kylkeen alavatsan reunalle ilmestyi tosi kova kipu, vasemmalle puolelle.
Oksensin puheluiden aikana töissä, oksensin usein ruokailun jälkeen, oksensin jopa terassin öljyämisen jälkeen, kun olin pää alaspäin ollut.

Menin gastroeneterologille, joka tutki ja epäili että suolistossa on divertikkeleitä. Sain antibioottikuurit umpipussitulehdukseen, kahta erilaista anaerobisiä ja aerobisiä ja oloni piristyi ja väsymys hävisi ja kipu hävisi. Olin kuin lottovoittaja.

No peräpään tähystys saatiin tehdä vasta 6vko tähän antibioottihoidon jälkeen, eli heinäkuussa, kun suoli on rauhoittunut.
Sitä ennen juhannuksena oireet tulivat takaisin ja epätoivon vimmassa sain uudet antibiootit, samaa kamaa ja taas oireet leivittyivät mutta eivät hävinneet tällä kertaa.

Heinäkuussa menin sitten paksusuolentähystykseeen suurin pelonsekaisin toivein, että nyt se selviää, ja pelkäsin syöpää, pelkäsin IBD:tä, pelkäsin vaikka mitä suolisto-ongelmia. No peräsuolesta löytyi patti, joka oli semmonen, että sitä pitää seurata, se poistettiin, mutta voi uusia syövän muodossa. Muuten suoli oli hyvässä kunnossa kuin pikkutytöllä.

Ne housut siihen tähystykseen olivat aina pornot, ja voin kertoa, että toimenpide on pelätty, mutta pelko oli turhaa. Se ei sattunut yhtään. Vehkeet on niin hienoja ja hoitajat ja lääkäri ammattilaisia, joten ne osaa hommansa.

Sitten edessä olikin ohutsuolen ja ruokatorven tähystys. Se oli helvettiä. Ruokatorvi oli ärtynyt, haavainen ja molemmat läpät olivat veltostuneet. Sain mahahappojen laimistuslääkkeet ja taas olo koheni. Ehkäpä valvoin yöni, kun mahahapot makuuasennossa nousivat ylös. Kuka tietää...


Nostin sängynpäätä 10cm ja aloin syömään mahahappolääkkeitä. Pikkuhiljaa oloni koheni, mutta ei tarpeeksi. Aloin epäilemään ruokavaliotani. Tein kokeita, hain tietoa. Miten tukea kilpirauhasen vajaatoimintaa, miten torjua elimistön matala-asteista tulehdusta, miksi voin niin hyvin ulkomailla, mutta Suomessa aina oireilen?

Ferritiniongelmaa tutkittiin sitten elokuussa 2016 uudelleen ja todettiin, että sen on pakko olla kohollaan joko liiasta raudan syönnistä tai sitten jostain tulehduksesta elimistössä. Minulla ei ollut raudankertymätautia eikä muitakaan sairauksia, jotka sen olisivat selvittäneet.

Korkea ferritiinikin väsyttää, samoin kuin alhainenkin. Korkea ferritiini voi myös olla lumetta ja merkki tulehduksesta. Sitäkin etsittiin, laihoin tuloksin. Vähän vitutti siinä vaiheessa.

Kokeilujen kautta tyroksiiniannokseni vakiintui aikuisten 1 nappi joka toinen päivä ja joka toinen päivä 1/2 nappi. Ilmeisesti tuehdukseni alkuperä oli ruokatorvi, koska se kun sai parantua mahahappolääkityksen aikana, kaikki oireet hävisivät, myöskin astmani ja poskioneteloiden turvotus vähenivät. Ainoa mikä jäi, oli paino. Se laski ehkä kilon. Sitä on yritetty eri keinoin laskea, onnistumatta. Mutta enää en sitäkään jaksa murehtia, mitä sitten, tosin olisi kiva saada vaatteet mahtumaan päälle :)

Varsinaista lääketieteellistä selitystä en koskaan saanut eikä sitä varmaan kukaan tiedäkään. Kilpirauhasen vajaatoiminta jo yksinään on erittäin hankala sairaus, koska se reagoi milloin mihinkin, stressiin, kovaan harjoitteluun, ruokavalion muutoksiin yms.

Tammi-maaliskuussa 2017 kärsin todella kovista univaikeuksista. En saanut unta, tai jos sain, heräilin 2h välein ja olin taas ihan loppu. Tutkin kaikki lääkkeeni, piristävätkö ne, pitäisikö ottaa aamulla sittenkin yms. Sitten tyroksiiniannosta laskettiin taas ja unilääkkeitä. Ei apua.

Joten jatkoin ruokavaliokokeiluitani ja sain tukea myös eri ravintoterapeuteilta ja nyt 2017 toukokuussa saan vielä keskustella alan ammattilaisen kanssa näkenyksistäni ja saan apua tähän ongelmaani.

Mutta toimivin ruokavalio on ollut tähänastisista seuraava:

Maito pois, (syö kalsiumia muissa muodoissa)
Kaikki viljat minimiin, Keliaakikkona tämä oli helppo ja edullinen päätös, Psylliumia kuidun lähteeksi
Sokeri pois.
Kasviksia ja juureksia ja marjoja 1kg päivässä, niistä saa kuituja, hiilareita ja vitamiineja.
Hedelmiä 1kpl, närästää muuten.
Lihaa, kanaa ja kalaa ja täysjyväriisiä ja nuudeleitä.

Rasvoja paljon, oliiviöljyä, avokadoja, kookosöljyä ja voita.

Ja vettä, paljon vettä, ei limuja eikä mehuja.

Liikuntaa palauttavana ja pari krt viikossa täysillä.. Ja palauttava liikunta on palauttavaa, eli kävelyä, cruisailua pyörällä, vaellusta yms. Sitten kun homma vähän selkeentyy, voi ottaa mukaan muunnoksia näistä, kuten minulla, mutta heti kun olo pahenee tai töissä stressi kasvaa, pitää palata tähän.

Lisäksi töissä tein esityksen joka on minulla nyt kokeilussa. Se on auttanut univaikeuksiini myös.

Ja oloni on virkeämpi nyt kieltämättä. Homma toimii, mutta ei tämä tie tähän tule loppumaan mutta ainakin pääsin isojen ylämäkien ja vastatuulen jälkeen taas vähän loivaan alamäkeen ja myötätuuleen palautumaan. Vähän vielä pitää viilata tuon hiilaripuolen kanssa, kun kestävyysurheilija olen.

Kun sairastaa, se vaatii itsekuria, se vaatii toimeen ryhtymistä vaikka ei yhtään jaksaisi, mutta sen tien kun kulkee loppuun, niin se palkitsee. Hyvä lääkärikään ei voi sinua auttaa, ellet sitä itse tahdo.
Välillä olo on kuin koeputkilapsella mutta pakko tutkia ennenkuin voi hutkia.

Netistä löytyy paljon tietoa, mutta sen suhteen pitää olla skeptinen, osa kirjoituksista vain on kirjoitettu markkinointitarkoituksessa.
Kannattaa tutustua kirjaston aarteisiin, ja selvittää miten esimerkiksi ihmisen hormonitoiminta muodostuu, mitkä siihen vaikuttaa ja miten pienikin häiriö jossain voi lamauttaa koko ihmisen.

Toivon sydämestäni, että joku saa tästä tarinasta apua, toivoa, tai edes jotain, koska tiedän,että pahimmilla hetkillä huumorintajua ei ole ja tekee mieli luovuttaa.




perjantai 7. huhtikuuta 2017

UUSIA TUULIA

1,5 vuotta sitten kirjoittelin viimeksi, loukkaantuminen oli vienyt mielen apeaksi, mutta haaveilin jo tulevaisuudesta, josta en tiennyt siinä vaiheessa mitään.

2015 syksyllä väsymys vaivasi, vaikka makasin käsi paketissa kotona, se oli suorastaan uupumus. Epäilin,että olin ahertanut taas liikaa, yritin levätä ja ottaa rennosti. No eihän siitä mitään tullut.

Kävin mittauttamassa hemoglobiinin, josko siitä johtuisi, mutta ei. Lääkäri onneksi oli fiksu ja määräsi muutaman muun labrakokeen ja niin minulta löytyi autoimmuunityreoidiitti, kilpirauhasen vajaatoiminta, johon määrättiin tyroksiini lääkitys.

Siitähän se sitten lähti. Crossfit sai jäädä, olin ihan loppu fyysisesti. Tykkäsin kyllä lajista, mutta ei siinä kunnossa paljon punttia nosteltu, kun ei housun punttikaan jaksanut vipattaa. Olin todella maassa ja itkeskelin, että tätäkö se sitten on loppuelämä, kikkailua tyroksiinipitoisuuksien kanssa.

Keväällä 2016 vähän piristyin ja ajattelin ajella omaksi iloksi Mallorcalla isännän kanssa. No elimistö ilmoitti, ettei se käy ja olin reissun jälkeen todella uupunut ja aloin oksentelemaan töissä ja vatsaan vasempaan kylkeen ilmaantui tosi kova kipu. Kävin endogrinologilla, kävin sisätautilääkärillä ja gastroenterologit tutki minua tähystellen molemmista päistä. Olin taas sairaalakierteessä. Tyroksiinitasoja säädeltiin alas ja ylös, ei vaikutusta.

Pikku patti löytyi suolistosta tähystyksessä, joka otettiin pois ja söin 2 krt kovat suolistoantibiootit ja homma tasaantui. Minulle ilmoitettiin, että 3 vuoden päästä katsotaan onko patteja tullut lisää. Syy ei kuitenkaan selvinnyt kivulle ja väsymykselle. Itse aloin jo epäilemään loisiakin jossain vaiheessa.
Töissä ruokapöytäkeskusteluissa mietittiin porukalla mikä mulla on. Tuli sieltä hauskojakin ideoita, mutta ei sitä ratkaisua.

Olin huhtikuussa 2016 aloittanut uudessa työpaikassa ja olin nolona, että heti alkoi kone prakaamaan kun pääsin vauhtiin. Kipeänä väkisin siinä koko kesän väänsin ja syksyllä aloin olemaan voiton puolella. En tiedä miten, mutta jotenkin oireet helpottuivat sen verran,että uskalsin taas pyörän päälle, oli aika lomailla.

Elokuussa 2016 lähdin Pyreneille Arreaun kylään ajamaan vuoria Samin kanssa ja sydän syttyi pyöräilylle uudelleen. Halusin haastaa itseni ja voittaa sairauteni. Ne vuoret veivät sydämeni. Saman tien kun tulimme kotiin, varasimme reissun Mallorcalle ja aloitin perusharjoittelun lokakuussa. Homma toimi jostain syystä. Olin kuin uusi ihminen. Ihan kuin sillä päätöksellä olisin parantunut... no ainakin henkisesti piristyin, mulla oli taas tavoite,

Seuraavalla viikolla IBD cycling teamin naisjoukkueeseen haettiin kuskeja ja innosta puhkuen lähdin mukaan. Olinhan itsekin sairastellut kovin ja sympatiani oli jo valmiina IBD cyclingin ideologiaa kohtaan. Voisin ajaa tehdäkseni jotain hyvää ilman suurempia paineita,

Tästä voitte käydä tutustumassa kyseiseen joukkueeseen www.ibdcycling.fi



Kaiken lisäksi esimieheni oli jo IBD cyclingissä joten asia tuntui vain luontevalta ja siitä se taas lähti.

Talvella treenailin mitä kerkesin, mutta eniten tein töitä töissä hihat heiluen. Halusin näyttää, ettei mua turhaan palkattu :) Mahan ja väsymyksen sain lopulta taltutettua ruokavaliomuutoksilla kokeilemalla. Vaikka söinkin terveellisesti useimmiten, minulta puuttui esim rasva ruuasta kokonaan sekä kuitu, Saan myös apua ravintoterapeutilta tässä keväällä ja projekti jatkuu.

Tammikuussa oli ensimmäinen tiimileiri Nuuksiossa, jossa tutustuin ensimmäistä kertaa tiimin muihin ajajiin. Hauskoja persoonia, vanhoja tuttuja ja siitä jäi hyvä mieli, 4h Nuuksion metsissä vaeltamassa.

Maaliskuun lopussa 2017 lähdin Mallorcalle tiimikaverini Hannan kanssa sekä perheeni tuli mukaan.
Ajoimme Hannan kanssa monta hauskaa lenkkiä ja harjoittelimme yhdessä ajoa ja tutustuimme toisiimme vielä paremmin. Muita tiimiläisiä emme tavanneet kuin hotellin aulassa aikataulusyistä, se vähän jäi harmittamaan, mutta kyllä me tässä kesällä saamme yhdessä ajaa varmasti ja paljon.

Nyt eletään huhtikuuta 2017 ja olen taas kisakunnossa. Huomenna puen IBD cycling teamin ajoasun ensimmäistä kertaa päälleni kuvauksissa ja näen tiimikavereitani taas.

Se tuntuu hienolta, koska aina kun katson taaksepäin, näen sen oman elämäni Paris-Roubaix kivitiepätkän, josta selvisin kuin selvisinkin.

Tunnen taas eläväni. This is my life.

Seuratkaa kesän tapahtumia.. sillä silloin kun tuutsi polkee, niin varmasti tapahtuu vai miten se meni :)