syventävää oppimäärää

Edellisen kirjoitukseni jälkeen sain yhteydenottoja, että miten mä sen vatsakivun ja väsymyksen voitin ja miten kilpirauhasen vajaatoiminta saatiin kuosiin, Ilmeisesti sairaudet kiinnostaa tai sitten muillakin on samoja ongelmia. En nyt varsinaisesti halua kertoa blogissani pelkistä sairauksista, mutta tavallisen ihmisen koettelemuksia nekin ovat valitettavasti ja moni etsii epätoivoisesti apua netistä ja tietty tavallisen tallaajan kokemukset kiinnostavat, josko niissä oliis jotain samaa kuin itsellä

Voin kertoa, että se tie jonka kuljin, ei mahdu tähän kaikkine käänteineen, mutta yritän tiivistää.

2015 elo-syyskuussa makasin siis käsi paketissa kotona. Yleensä olen kuin perseeseen ammuttu karhu, jonka on pakko tehdä koko ajan jotain, vaikka koota kinderleluja, mutta nyt olin väsynyt, erittäin väsynyt, vaikka olin levännyt jo yli kuukauden kaikesta, pakotettuna. Se herätti minut epäilemään.Tosin olin jo alkukaudesta ja harjoituskaudella ihmetellyt, että mieleni teki nukkua paljon. Nukuin päikkäreitä paljon ja silti väsytti. Silloin syytin kovaa harjoitusmäärää ja töitä.

Nyt niitäkään ei ollut, kun makasin kotona. Menin työterveyteen keskustelemaan paluustani töihin, soviteltuun työhön, koska niillä vammoilla olisin ollut loppuvuoden kotona eikä rahat riittänyt, noh...
samalla kysyin väsymyksestä.
Epäiltiin kovaa aivotärähdyksen jälkeistä tilaa, mutta varmuuden vuoksi minusta otettiin liuta verikokeita, Hemoglobiini, kilpirauhasen TSH ja vasta-aineet sekä ferritiini. Noin niinku alkuun.

Oireista: olin väsynyt, erittäin väsynyt, ihoni oli kalsean harmaa, kuiva kuin beduiinin sandaali, vähän niinkuin masentunut, ajatus ei kulkenut, kävin kuin hidastetussa elokuvan loppukohtauksessa tai kauniit ja rohkeat- jossa kaikki kestää vuoden.

Hiukseni olivat myös karheat, vähän kuivat käkkärät. Elimistöni keräsi herkästi nestettä ja paino nousi noin 5 kg.

No hemoglobiini normaali, TSH lievästi kohollaan ja vasta-aineet pilvissä sekä ferritiini moninkertainen maksimiin nähden. Tästä se vasta alkoi, vaikka tunsinkin helpotusta, että selvisi syy väsymykseen. Tutkin vanhoja TSH arvojani jotka oli mitattu työterveystarkastuksissa säännöllisesti ja arvo oli noussut koko ajan tasaiseen tahtiin. Sain tyroksiinilääkityksen lastenannoksilla. 2 vko meni huikeasti ja sitten kone hyytyi. Minulla todettiin autoimmuunityreoidiitti.

Muistan ensimmäisen aamun lääkityksen alkaessa, kuinka se aivosumu väistyi silmistäni 2h pillerin oton jälkeen. Mahtavaa. Eli se auttoi heti ja tai sitten se oli henkistä. Mulle ihan sama, mutt auttoi kuitenkin.

No eihän hormoniperäiset sairaudet nyt niin yksinkertaisia ole. Tästä se tie helvettiin oli vasta alkamassa. Imin tietoa netistä, luin tutkimuksia, lainasin krijastosta  isoja opuksia asiaan liittyen.

Edessä oli useita kymmeniä asiointeja lääkärillä. Not so easy. Tyroksiinia nostettiin, sitten sitä laskettiin, kävin endokriniologilla, hän sanoi, että annos on ok,

Verikokeissa kaikki imeytymishäiriöt vitamiineista tutkittiin, no problemos niissä, silti väsytti. Minua askarrutti korkea ferritiini, jolle ei tehty mitään, vaikka aluksi luvattiin. Mutta se lääkäri lähti menemään joten jäin tuuliajolle.

Noh, keväällä 2016, tarkemmin ottaen huhti-toukokuussa, kun muut oksentavat alkoholista, minä oksentelin muuten vaan ja kylkeen alavatsan reunalle ilmestyi tosi kova kipu, vasemmalle puolelle.
Oksensin puheluiden aikana töissä, oksensin usein ruokailun jälkeen, oksensin jopa terassin öljyämisen jälkeen, kun olin pää alaspäin ollut.

Menin gastroeneterologille, joka tutki ja epäili että suolistossa on divertikkeleitä. Sain antibioottikuurit umpipussitulehdukseen, kahta erilaista anaerobisiä ja aerobisiä ja oloni piristyi ja väsymys hävisi ja kipu hävisi. Olin kuin lottovoittaja.

No peräpään tähystys saatiin tehdä vasta 6vko tähän antibioottihoidon jälkeen, eli heinäkuussa, kun suoli on rauhoittunut.
Sitä ennen juhannuksena oireet tulivat takaisin ja epätoivon vimmassa sain uudet antibiootit, samaa kamaa ja taas oireet leivittyivät mutta eivät hävinneet tällä kertaa.

Heinäkuussa menin sitten paksusuolentähystykseeen suurin pelonsekaisin toivein, että nyt se selviää, ja pelkäsin syöpää, pelkäsin IBD:tä, pelkäsin vaikka mitä suolisto-ongelmia. No peräsuolesta löytyi patti, joka oli semmonen, että sitä pitää seurata, se poistettiin, mutta voi uusia syövän muodossa. Muuten suoli oli hyvässä kunnossa kuin pikkutytöllä.

Ne housut siihen tähystykseen olivat aina pornot, ja voin kertoa, että toimenpide on pelätty, mutta pelko oli turhaa. Se ei sattunut yhtään. Vehkeet on niin hienoja ja hoitajat ja lääkäri ammattilaisia, joten ne osaa hommansa.

Sitten edessä olikin ohutsuolen ja ruokatorven tähystys. Se oli helvettiä. Ruokatorvi oli ärtynyt, haavainen ja molemmat läpät olivat veltostuneet. Sain mahahappojen laimistuslääkkeet ja taas olo koheni. Ehkäpä valvoin yöni, kun mahahapot makuuasennossa nousivat ylös. Kuka tietää...


Nostin sängynpäätä 10cm ja aloin syömään mahahappolääkkeitä. Pikkuhiljaa oloni koheni, mutta ei tarpeeksi. Aloin epäilemään ruokavaliotani. Tein kokeita, hain tietoa. Miten tukea kilpirauhasen vajaatoimintaa, miten torjua elimistön matala-asteista tulehdusta, miksi voin niin hyvin ulkomailla, mutta Suomessa aina oireilen?

Ferritiniongelmaa tutkittiin sitten elokuussa 2016 uudelleen ja todettiin, että sen on pakko olla kohollaan joko liiasta raudan syönnistä tai sitten jostain tulehduksesta elimistössä. Minulla ei ollut raudankertymätautia eikä muitakaan sairauksia, jotka sen olisivat selvittäneet.

Korkea ferritiinikin väsyttää, samoin kuin alhainenkin. Korkea ferritiini voi myös olla lumetta ja merkki tulehduksesta. Sitäkin etsittiin, laihoin tuloksin. Vähän vitutti siinä vaiheessa.

Kokeilujen kautta tyroksiiniannokseni vakiintui aikuisten 1 nappi joka toinen päivä ja joka toinen päivä 1/2 nappi. Ilmeisesti tuehdukseni alkuperä oli ruokatorvi, koska se kun sai parantua mahahappolääkityksen aikana, kaikki oireet hävisivät, myöskin astmani ja poskioneteloiden turvotus vähenivät. Ainoa mikä jäi, oli paino. Se laski ehkä kilon. Sitä on yritetty eri keinoin laskea, onnistumatta. Mutta enää en sitäkään jaksa murehtia, mitä sitten, tosin olisi kiva saada vaatteet mahtumaan päälle :)

Varsinaista lääketieteellistä selitystä en koskaan saanut eikä sitä varmaan kukaan tiedäkään. Kilpirauhasen vajaatoiminta jo yksinään on erittäin hankala sairaus, koska se reagoi milloin mihinkin, stressiin, kovaan harjoitteluun, ruokavalion muutoksiin yms.

Tammi-maaliskuussa 2017 kärsin todella kovista univaikeuksista. En saanut unta, tai jos sain, heräilin 2h välein ja olin taas ihan loppu. Tutkin kaikki lääkkeeni, piristävätkö ne, pitäisikö ottaa aamulla sittenkin yms. Sitten tyroksiiniannosta laskettiin taas ja unilääkkeitä. Ei apua.

Joten jatkoin ruokavaliokokeiluitani ja sain tukea myös eri ravintoterapeuteilta ja nyt 2017 toukokuussa saan vielä keskustella alan ammattilaisen kanssa näkenyksistäni ja saan apua tähän ongelmaani.

Mutta toimivin ruokavalio on ollut tähänastisista seuraava:

Maito pois, (syö kalsiumia muissa muodoissa)
Kaikki viljat minimiin, Keliaakikkona tämä oli helppo ja edullinen päätös, Psylliumia kuidun lähteeksi
Sokeri pois.
Kasviksia ja juureksia ja marjoja 1kg päivässä, niistä saa kuituja, hiilareita ja vitamiineja.
Hedelmiä 1kpl, närästää muuten.
Lihaa, kanaa ja kalaa ja täysjyväriisiä ja nuudeleitä.

Rasvoja paljon, oliiviöljyä, avokadoja, kookosöljyä ja voita.

Ja vettä, paljon vettä, ei limuja eikä mehuja.

Liikuntaa palauttavana ja pari krt viikossa täysillä.. Ja palauttava liikunta on palauttavaa, eli kävelyä, cruisailua pyörällä, vaellusta yms. Sitten kun homma vähän selkeentyy, voi ottaa mukaan muunnoksia näistä, kuten minulla, mutta heti kun olo pahenee tai töissä stressi kasvaa, pitää palata tähän.

Lisäksi töissä tein esityksen joka on minulla nyt kokeilussa. Se on auttanut univaikeuksiini myös.

Ja oloni on virkeämpi nyt kieltämättä. Homma toimii, mutta ei tämä tie tähän tule loppumaan mutta ainakin pääsin isojen ylämäkien ja vastatuulen jälkeen taas vähän loivaan alamäkeen ja myötätuuleen palautumaan. Vähän vielä pitää viilata tuon hiilaripuolen kanssa, kun kestävyysurheilija olen.

Kun sairastaa, se vaatii itsekuria, se vaatii toimeen ryhtymistä vaikka ei yhtään jaksaisi, mutta sen tien kun kulkee loppuun, niin se palkitsee. Hyvä lääkärikään ei voi sinua auttaa, ellet sitä itse tahdo.
Välillä olo on kuin koeputkilapsella mutta pakko tutkia ennenkuin voi hutkia.

Netistä löytyy paljon tietoa, mutta sen suhteen pitää olla skeptinen, osa kirjoituksista vain on kirjoitettu markkinointitarkoituksessa.
Kannattaa tutustua kirjaston aarteisiin, ja selvittää miten esimerkiksi ihmisen hormonitoiminta muodostuu, mitkä siihen vaikuttaa ja miten pienikin häiriö jossain voi lamauttaa koko ihmisen.

Toivon sydämestäni, että joku saa tästä tarinasta apua, toivoa, tai edes jotain, koska tiedän,että pahimmilla hetkillä huumorintajua ei ole ja tekee mieli luovuttaa.