maanantai 31. lokakuuta 2011

keliakia elämässäni...

Olin viikonloppuna erään naispyöräilijän luona juhlimassa. Siellä sitten hän oli ystävällisesti ottanut ruokavalioni huomioon etukäteen ja olin siitä erittäin otettu. No mutta, kävipä se mokakin minulle. Söin siinä ihan refleksin omaisesti tortillasipsejä muiden vanavedessä. Aikaa kului, ja alkoi voimakas korvasärky ja tinnitus. Sitten maha alkoi kipristelemään. Vaivihkaa siinä katsoin pussia, jossa sipsit olivat, ja kas kummaa, niissä olikin vehnäjauhoja 23% vaikka nimi oli maissilastu!!! Vahinko oli jo käynyt, ja oli aika kärsiä seurauksista. No en antanut sen pilata iltaamme, ja kyllä ne oireetkin aamuun mennessä helpottivat. Tämä oli minulle hyvä opetus siitä, että pitää olla tosi tarkka mitä suuhunsa laittaa.

Keliakiassahan se, että syötkö gluteenia hipun verran vai kilon, sillä ei ole merkitystä... tai ainakin niin monet väittävät. Loppudileema on aina sama. Urheilevalle tietysti se aiheuttaa ongelmia, ja tarkkana pitää olla.
Onhan tämä elämä mennyt aika suoritustasoiseksi syömisenkin suhteen. Töissä on nykyään eväät ja tarkat ruoka-ajat. Jotta suolisto saisi levätä. Se on ollut aika kovilla tänä vuonna. Onneksi tulevaisuus näyttää kuitenkin valoisalta ja uskon että tästäkin selvitään.

Mutta kysymys kuuluukin... Miksi niihin maissilastuihin on pakko sotkea jotain vehnäjauhoja? Pysyyhän ne taskumallisetkin systeemit kasassa ihan palmuöljyllä ja suolalla???

1 kommentti:

  1. Ehkä niissä on vehnää rakenteen takia. Mutta esim. noissa ei näytä olevan kuin maissijauhoa: http://www.pirkka.fi/tuotteet/61287-pirkka-tacokuoret-12-kpl150-g.

    Olen sivustaseuraajana saanut sen käsityksen, että kun suolisto saa aikaa tasapainottaa tilanteensa, se voi paljon paremmin. Eli varmasti parempaa on luvassa, vaikka totuttelu viekin varmasti aikaa. Tsemppiä!

    VastaaPoista