Pari viikkoa sitten olin Porissa kilpailemassa. Kaksi kilpailua, vaati tietysti yöpymisen hotellissa. tarkoittaen, että joudun ruokailemaan ravintolassa. Soitin hotelliin hyvissä ajoin kertoen, että tarvitsen gluteenittoman aamupalan ja onko heillä tarjota gluteenittomia ruokia illalla?
Majoituimme, ja haasteet alkoivat. Tarjoilija oli aika kujalla, ymmärsi kyllä mitä gluteeniton tarkoitti, mutta esimerkiksi ilmoitti, ettei heillä ole gluteenitonta leipää koko talossa. Nälkäisenä päivän kisasta toipuen närhin vihreätä salaattia oliiviöljyllä höystettynä. Mieheni söi leipää ja salaattia. Sitten tuli pääruoka. Sen piti olla gluteeniton ja maidoton. Ei tainnut olla... Mieheni sai laktoosi-oireita ja seuraavalla viikolla minä totesin, että nyt on gluteenia jostain tullut taas.
Pari viikkoa olen kärvistellyt mahakipujen, ummetuksen, ripulin ja päänsäryn kanssa. Olen pystynyt harjoittelemaan osan siitä mitä olisi pitänyt. Nukun ylipitkiä yöunia, koska väsymys on vallannut kehoni ja on pakko yrittää töissä edes sätkiä. Nyt alkaa ehkä helpottamaan oireet, heräsin tänään ilman kelloa jo kahdeksalta. Huimaa edistystä.
Viikonlopuksi lähdemme kummitätini luo Yläneelle ja ajan sunnuntaina harjoitusmielessä pitkän tempon Mynämäellä. Vähän jännittää tuleeko kakka housuun kesken kisan? Ei siinä taida keritä metsään riukukakakalle kesken ajon:) Eli edessä on kolmen päivän tehotreenileiri. Valmentajani tulee mukaan, ja siellä tahkotaan tänään ja huomenna kovat setit pyörän selässä ja homma huipentuu kisaan sunnuntaina. Taidan olla aika naatti sunnuntai-iltana. Mutta uudet tiet motivoivat ja on aina nautinto ajaa Varsinais-Suomen teillä. Ehkäpä käyn yhdellä lenkillä moikkaamassa erästä aika-ajon suomenmestaria, josko saisi hänet houkuteltua lenkille:)
Masentavaa, mutta tähän pitää tottua ja virheistä oppii aina. Olen yrittänyt rentoutua ja unohtaa koko asian. SM-kisoihin on vielä pari viikkoa aikaa ja nyt pitää elää tarkasti jotta maha saadaan kuntoon ja pystyn ajamaan kisat kunnialla.
Maanantaina alkaa Uudenmaan pyöräilijöiden fillarinappulakoulu Nummelassa Ismo Immosen vetämänä ja menen sinne fillaripoliisina luennoimaan lapsille liikennesäännöistä ja katsastamaan heidän pyöränsä. Tuntui hassulta parin vuoden tauon jälkeen kun kokeilin kenttävarusteita. Olipa ne isot. Kasaan on akka painunut kahdessa vuodessa kun on papereita pyöritellyt konttorissa. Mutta kivaa vaihtelua työhön. Ehkä juuri siksi nautin ammatistani, sillä se tarjoaa moninaista osaamista ja vaihtelua.
Aika hanurista tuo säätö hotellissa. Sinuna tekisin virallisen reklamaation asiasta. Välillä on aivan käsittämätöntä, miten vähän ravintola-alan ihmiset tuntuvat ymmärtävän ruoka-aineallergioista ym. Keikkatyövoima vaikuttanee tähän aika paljon. Allergia- ja astmaliitto aloitti onneksi jonkinlaisen koulutuskampanjan ravintola-alan työntekijöille aiheesta, mutta eri asia tietysti on miten nopeasti ja laajasti siitä on iloa.
VastaaPoistaTervetuloa Varsinais-Suomeen :). Toivottavasti tempo ja treenit menee hyvin. Liedossa varmaan ainakin nähdään.
Terhin blogista tänne eksyin.. Onnittelut eilisestä voitosta!! :)
VastaaPoistaMissä hotellissa yövyitte? Kuulostaa ihan uskomattomalta!! :( Mulla itellä on ollu gluteeniton ruokavalio jo 12 vuotta, ja nykyään tuntuu, että kaikki on niin helppoa. Hotelleista oon toki yleensä valinnu yleisimpiä ja suurimpia, mm. Sokos Hotels, kun saa bonuksetkin. Siellä on aamupalallakin valmiina leivät erikseen pusseissa, ja jos ei oo, niin lämmittävät pakastimesta. Jopa puuron saa pyytäessä. :)
Kiitos onnitteluista:) Olin Porin Cumuluksessa. Aamupala siellä oli aika suppea, mutta leivät oli pusseissa sielläkin, tosin illalla sitä leipää ei ollut koko hotellissa:) Ilmeisesti riippuu vähän tarjoilijoistakin. Mutta iso kiitos kuuluu Varsinais-Suomeen, jossa sain ensin koko reissun ajan gluteenitonta ruokaa ja uusia makuelämyksiä, kun tätini löysi kaupasta ihanaa piimälimppua. Ja koko reissun kruunasi gluteeniton noutopöytä Kiisan-Pirtissä kisojen jälkeen.
VastaaPoista