Olivat viime viikonloppuna. Kisoihin lähdettiin hyvällä ja luottavaisella mielellä sillä sairastelujen jälkeen kunto oli hyvä. Saavuimme majapaikkaan, joka osoittautui aivan mahtavaksi paikaksi. www.jarvsobaden.se jota suosittelen lämpimästi kaikille.
Kävin ajamassa temporeittiä pienessä tihkusateessa torstaina sekä perjantaina. Totesin radan olevan haastavan kova, ihanteellinen temporeitti. Alamäissä olisi ajettava eikä vain palauteltava. Olin innoissani. Perjantaina pääni särki, se meni jännityksen piikkiin, samoin pieni kurkkukipu ja poskiontelon orastava polte poskessa. Lauantaina lämmittelyssä ihmettelin kovaa hikoamistani mutta ajattelin että lämpöä on vain liikaa. En ollut yhtään hermostunut, joka oli myös hiukan outoa.
Kisa sujui sykemittarin mukaan hyvin ja 10km maalia totesin ruotsalaisen ohittavan minut minuutilla. Sitten heräsin. Ei tämä taidakaan mennä ihan hyvin. Puskin vastatuuleen reidet huutaen ruotsalaisen perässä ja tipuin suoraan vetoon siinäkin. Uskomatonta, totesin mielessäni ja maalissa ihmettelin itsekseni oloani, joka ei ollut normaali. Olin aivan uupunut ja ajatus kävi hitaalla. Tuloksena oli 5 sija. Onneksi Riikka veti hyvin, ja voitti sarjamme. Toinen masentava uutinen oli, kun Anne tuli selkä edellä vastaan kisassa ja totesin, että nyt Annella ei ole kaikki kunnossa. Hänellä takakiekko pääsi siirtymään pomppuisella alkupätkällä ja hinkkaamaan runkoon niin, ettei ajamisesta tullut mitään.
Illalla kurkku kipeytyi ja pää särki. Jalat kramppasivat illallisella ja yöllä heräsin kun olin aivan läpimärkä hiestä ja kurkku oli niin kipeä, etten voinut niellä. Ei voinut muuta kuin todeta, että kisat jäivät siihen. Sunnuntaina sitten tyydyin katselemaan muiden ajoa. Riikka ajoi pronssille ja Anne jäi niukasti mitalien ulkopuolelle. Kuntoa molemmilla oli, mutta irti ei päässyt ja loppukiri oli hankala paikka. Ruotsilla ja Norjalla oli hyvät joukkueet, jotka osasivat estää yritykset.
Reissu oli kiva lomareissuna, mutta kilpailumielessä oli pettymys tietysti. Mutta tällaista on urheilu. Täytyy sanoa, että masterien kisoissa henki oli aivan mahtava. Illat vietettiin Suomen joukkueen kanssa yhdessä ja hauskaa oli. Uimaankin pääsin kerran altaalla ja marjavarkaissa Samin kanssa kävimme illan hämärtyessä.
Näille reissuille lähdes vastedeskin.
Tänään kävin lääkärissä. Eipä sieltä mitään mullistavaa löytynyt. Virus kuin virus. Mutta raakile olen sängynpohjalla. Mutta ylpeänä totean, osasin kerrankin kuunnella kehoani ja jättää leikin kesken, välttäen näin isommat vaikeudet terveyden kanssa. Vielä vuosi sitten se ei olisi ollut niin itsestään selvä asia. Valitettavasti ISM-kisat jäävät osaltani ajamatta, sillä lääkäri kielsi urheilun ennenkuin olen varmaan kunnossa ja leposyke on ollut normaali 3 päivää. Ja aion totella. Seuraava haaste on poliisien EM-kisat Ranskassa 13-17.9.2012. Sinne yritetään nyt saada tempo kulkemaan, jotta ei tartte jossitella. Uskon itse että siellä se jossain on, mutta en vain saa sitä ulos kisatilanteissa. Osin jännityksen takia, osin terveyden takia. Mutta suunta on ylöspäin kaikesta huolimatta. Ainakin pyörä toimi tällä kertaa moitteetta ja ajoasentokin on muokkaantunut hyväksi kesän aikana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti