Seitsemään minuuttiin voi mahtua paljon tapahtumia. Eilen kuume nousi töissä ollessani uudestaan ja tunsin itseni todella kipeäksi.
Tänään menin lääkäriin Mehiläiseen etuajassa. Otin äitini mukaan, jotta menisimme ostamaan juustohöylän hänelle kun vanhat sanoivat sopimuksensa irti. Kaikki oli hyvin, ajattelin että saan lähetteen poskionteloitten punkteeraukseen huomiselle ja maanantaina voin aloittaa viimeistelytreenit PM-kisoihin. Vaan kuinka kävi?
Lääkäri otti etuajassa minut sisälle ja lähetteen kirjoitus kesti 7 minuuttia, saavuin autolle ja näin autossa kalpean äitini, jonka takki oli veressä. Kysyin, että mitäs nyt on sattunut, ja äitini vastasi kylmän viileästi, "kävin jäätelökioskilla".
Tarina meni seuraavasti: Hän meni jäätelökioskille, kun olin lähtenyt lääkäriin. Hän tuli takaisin onnellisena kuin pieni lapsi nuoleskellen suklaatötteröään. sitten hän kompastui katukivetykseen ja heitti ukemit asfalttiin vasen käsi edellä. Ja mikä pahinta, tötterö meni liiskaksi. Se oli äitini suurin murhe. 2,70 euroa maksanut tötterö. Katsoin kättä ja totesin sen olevan todennäköisesti ainakin murtunut. Vein hänet paikalliseen terveyskeskukseen jossa minut tunnistettiin. Äitini pääsi heti röntgeniin ja lääkäriin. 45minuuttia myöhemmin hän käveli kolmioliinassa autolleni olkavarsi murtuneena.
Hän kysyin minulta leikkisästi: "käydäänkö hakemassa uudet jätskit?"
Totesin, että eiköhän tän vuoden tötteröt ole syöty, ja juustohöylä saa olla tylsänä edelleen laatikossaan.
Ei varmaan ole epäselvää, kuka on äitini:)
Ja isä oli ihan samaa sarjaa.... valitettavasti... se on sukuvika. Vika ei ole tosin suuri... mutta...
Yritä tässä sitten ajaa kilpaa... Ainakin Etelä-Suomen sairaalat on koluttu tänä vuonna läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti