ruokavaliosta

Olen nyt 1 ½ v kärvistellyt keliakian kanssa. Sairauden diagnosoinnin jälkeen jouduin tietysti ravintoterapeutin käsittelyyn. Hän oli järkyttynyt kun rehellisesti kerroin paperilla kuinka päivittäiset ruokailuni hoituvat.

Aiemmin söin säännöllisen epäsäännöllisesti. Pystyi helposti mennä pari päivää syömättä, kunnes kova nälkä vei voiton ja ahmin kuin kehitysmaan lapsi ruokaa. En juonut paljoakaan, koska koin, etten halunnut viettää tehokkaita päiviäni vessassa. Älkää tuomitko, tämä tuntuu olevan yleisempää monilla ikäisilläni kuin luulinkaan. Ja sitten vielä ihmettelin miksei paino putoa, vaikken kauheasti herkkuja itseeni ahtanutkaan. Ei minun nuoruudessani vanhempani opettaneet säännöllisiä ruoka-aikoja, silloin syötiin, kun oli nälkä.

Nyt olen viime syksystä asti oikeasti ryhdistäytynyt, opettelin syömään 34-vuotiaana.
Säännölliset ruokailu-ajat. Ensimmäinen kuukausi oli taistelua, teki mieli haistatella koko systeemille, liian hankalaa, vessassakin sai ravata koko ajan. Sitten aloin kiinnittämään mitä siinä lautasella oikeasti oli. Tuli lautasmalli kehiin.

Mutta sitten aloin huomaamaan, että harjoituksissa minulla oli virtaa, lihaskipuja ei enää ollut, vatsani alkoi tasapainottumaan. Ei ilmavaivoja eikä turvotusta.

Muutenkin oloni rauhoittui, olin virkeä ja tehokkaampi kuin koskaan. Paino alkoi putoamaan ihan itsestään ilman sen erikoisempaa diettaamista ja vielä talvella.

Nyt olen 13 kg kevyempi kuin vuosi sitten tähän aikaan. Voitte kuvitella kuinka se lämmittää mieltäni. Harjoituksissani on aivan erilainen meininki. Ruokailut sujuvat omalla painollaan. Eikä niitä herkkujakaan tee enää mieli. Ei oo tarvetta.

Töissä monet ovat ihmetelleet säännöllistä ja orjallista ruokailurytmiäni. Ja ovat kyllä huomanneet ulkoisen habitukseni muutoksen. Moni onkin alkanut seurailemaan jalanjälkiäni ja kyselemään neuvoja.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Mutta se, miksi tästä halusin kirjoittaa, on syy, jonka olen huomannut seuratessani nuorempien kilpakumppanieni ruokailuja ja tapoja. Vaikka olisittekin langanlaihoja nyt alle 20 vuotiaina, kuten minäkin olin, niin huonot ruokailutavat jatkuessaan tulevat vaikuttamaan painoonne ja suorituksiinne yhä enemmän ja enemmän. Ruoka on polttoaine, jolla pyöräilijä ajaa. Eihän se autokaan ihan millä polttoaineella hyvänsä kulje. Se tarvitsee juuri oikeata polttoainetta aivan kuten mekin. Eikä tyhjällä tankillakaan auto etene.

En kirjoittaisi tätä, ellen itse olisi sitä kokenut. Ei ne ravintoterapeutit ihan hulluja puhu.