Viime sunnuntaina aloitin vaatimattomasti Turun klassikosta TS-korttelista. Onhan ensimmäisen kisan oltava jatkuvaa rykimistä kurveista ja mahdollisimman karuissa olosuhteissa. +5 astetta ja vesisateen liukastuttama rata:D
Edellisestä oikeasta kisasta oli kulunut aikaa jo 1,5 vuotta ja viimeisestä maantiekisasta jossa ajelin vähän huvikseen hetken oli jo vajaa vuosi, niin lähtökohdat eivät olleet ihanteelliset.
Ekoilla kierroksilla kone ei oikein hyväksynytkään railakasta menoa epämukavuusalueella mutta sitten se lämpeni. Tosin kapteenimme oli jo etummaisessa ryhmässä joten eipä siinä tarvinnut muuta kuin roikkua ja mallata, ettei ero tule kiinni. Vajaa puoli tuntia reipasta menoa, ja loppukirissä kilkkasin yhden pojan kanssa ja se yritys parantaa asemia jäi siihen ja rullasin maaliin voittajan kanssa samalla ajalla pääjoukon perällä. Omalle tiimille kaksoisvoitto ja kokonaiskilpailun voitto, voiko parempaa toivoa. No tietysti kolmoisvoitto, mutta se oli etukäteenkin jo kaukaa haettua näistä lähtökohdista.
Eilen tiistaina oli edessä Bianchi-cupin kisa Riihimäellä. Miesten kanssa tunti kovaa. Sijoittauduin lähdössä aika ylös, jotta on varaa liikkua ja turvallisempi ajaa ja se tuotti tulosta. 42,5 km/h keskarilla tunti helposti ajaen, ja koneessa oli varaa vielä vaikka kuinka. Kisa oli siisti ja ensimmäisen kierroksen keskari 45km/h pisti keikkujat perälle tai ulos suosiolla. Maksimi suoralla yli 60km/h lasissa sai etsimään isompia pykäliä. Loppukiriin en lähtenyt repimään enää ja rullailin porukan hännillä maaliin. Tärkein tavoite täyttyi, ammattikuntien välinen taisto päättyi taas voitokseni :D Tämä oli hyvä treenikisa. Ei päässyt isäntä kotona kettuilemaan. Palkinnoksi hyvästä suorituksesta sain hampurilaisen, tosin ei ollut kaupat enää auki, joten isännän oli liki pakko ruokkia eukkonsa jotenkin.
Mutta kausi on avattu kahdella kovalla rypistyksellä ja kisatuntuma alkaa siitä kehittymään. Olen tyytyväinen kehitykseeni ja odotan innolla ensi viikonlopun naisten kv etappeja. Siellä pääsee jo tempopyörälläkin päästämään höyryjä.
Ja näin lopuksi... Turussa joku huusi takasuoralla vitun lehmä kisan aikana, joten eläinaiheilla jatketaan:D Mutta se huutaja ei ollutkaan se, joksi ensi alkuun luulin, . Pyydän itse näin julkisestikin anteeksi, että luulin hänen huutaneen ja näin kerroin ja sana levisi hänenkin korviinsa, kun hän torui poikiakin kisan aikana, mutta näin ei ollut vaan huutaja olikin joku muu ja näin jälkikäteen mietittynä, kenelle joku huusi, niin kuka tietää. Mutta onneksi hän laittoi asiasta viestiä ja soitin hänelle ja naureskelimme asialle yhdessä, kuka nyt possua lehmäksi voisi luulla???. Mutta kisassa taas nahistellaan, eiks vaan ;)
Mutta voin sanoa, että olen todella iloinen siitä, että Suomessa on naisten pyöräilyssä tiimejä, jotka oikeasti ajavat kilpaa keskenään ja tekevät kisoista kilpailuita ja kisojen ulkopuolella ollaan kavereita ja pidetään yhteyttä. Kehitetään tätä ja tehdään tästä joukkuelaji, koska ryhmässä on voimaa ja hauskempaa..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti