Leiriä edeltävällä viikolla olin flunssassa keskiviikosta alkaen ja pelko persiissä oli kova. Nukuin 4 päivää ja tein kaiken oppikirjojen mukaan ja matkaan päästiin terveenä. Tein kyllä ristinmerkkejä ja ensimmäisellä kevyellä lenkillä kuulostelin kropan olotilaa tosissaan jotta varmistuisin että ohjelmaa lähdetään viemään läpi. No ekalla lenkillä taivas repes ja vettä tuli ja lämpötila laski 9 asteeseen. Ei lahkeita mukana, vain sadetakki. 3h palelin ja mietin, että tämä tästä vielä puuttuikin.
Seuraavana päivänä alkoi akillesjänteet oireilemaan ja aamuhölkät jätettiin pois ja pidin pakkolepoa 2 päivää, nilkat käärittyinä elmukelmuihin joiden sisällä oli voltareniä. Silti ensimmäisellä viikolla jäin vain 2,5h alkuperäisestä ohjelmasta, tehotreenit tuli tehtyä kaikki osittain modifoituna.
Sitten päästiin tositoimiin. Kelit lämpeni entisestään ja ja nenä punoitti auringosta. Nautin ajamisesta pitkästä aikaa ihan tosissaan. Toisen viikon lopussa takki oli aika tyhjä, kiitos lyhyiden yöunien ja kovien treenien. Kun tiimikaveri lähti kotimatkalle, pidin ansaitun lepopäivän ja otin aurinkoa ja kävin pyöräilemässä ja katselemassa maisemia. Viikon aikana edellisen viikon tunnit ajettiin kiinni ja homma oli ohjelman mukaista.
Viimeisellä viikolla yksi tehotreeni ei mennyt suunnitelman mukaan, koska tosiaan kilometrit painoivat jaloissa ja keräsinkin dataa hieman enemmän. Sitten yritettiin uudelleen ja vedot sujuivat paremmin kuin ekalla ja tokalla viikolla ja olin hämmästynyt. Eli kyllä kestävyys ja voimakestävyys olivat kohdillaan. Sitten nautiskelin kilometrejä uudella pyörälläni loppuviikon suunnaten vuorille ja viimeisen illan Torrevieja sightseeing-illan ja useiden juustojen maistelun ja sangrioiden jälkeen suuntasin kotiin. Viimeisen yön asunnon makuuhuoneen sängyn alta löytyneen torakan takia, valvoin, koska en kyennyt nukkumaan silmäystäkään. Inhoan ötököitä.
Pyörä oli koottava heti, edessä seuraavana päivänä jo lenkki kotimaisemissa. Jalat olivat keränneet nesteitä lihaksiin ihan todenteolla ja esim lentokoneessa jopa verkkarit kiristivät nilkoista. Sitä ennen kävin hieronnassa Hierontapalvelu Iiriksellä, ja Iiris hoiti totuttuun tapaan antaumuksella jalat kuntoon. Hieronta täydentyi Kahvila Kauriin maukkaalla karitsavartaalla hyvässä seurassa. Se taisi olla mun pääsiäisateria. Se lenkki ei ihan mennyt hyvin, olin löyhällä kädellä kristänyt ohjaustangon ja tullessani hyvää vauhtia pieneen nyppyyn, tanko pyörähti ympäri ja sain onnenkantamoisella pidettyä itseni pystyssä. Sitten edessä oli pari sprinttiä mäkiin, ja ne avasivat loputkin tukot jaloista.
Seuraava läheltä piti-tilanne koitti tullessamme tunnelista ulos, kun risteyksessä tuli pyöräilijöitä ja jouduin nopeasti peesistä jarruttamaan ja tanko pyörähti taas, syke nousi!!! Olo oli kuin olisi ajanut liukkaalla jäällä.
Jatkossa kokoan pyörän kyllä vähän paremmin.. ei ollut rentouttava lenkki. Ja työkalu lenkillä olisi kyllä pelastanut paljon. Mutta eihän sitä nyt kaikkea voi hallita :D Ilolla katselin, että Sami pääsi ajamaan polvioireista huolimatta ja uskon että hänkin kuntoutuu ennen kevään kuntoajojaan. Pitäähän valmentajankin olla kunnossa :D
Tänään vedetään vetotreeni ja vähän jännittää kuinka jalat ovat palautuneet. Treenin jälkeen alkaa ns kevyt viikko, ja tunnelmoin alkavasta kisakaudesta katsomalla legendaarisen pohjoisen helvetti-kisan eurosportilta.
Kokonaisuutena leiri meni todella hyvin ja tästä on hyvä jatkaa kohti kesän koitoksia. Paljon kisakilometrejä ja huikeita kokemuksia edessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti