vanhahtava sanonta..., samat ovat kujeet olleet joka vuosi ja lopputulos sitä samaa.. no mutta nyt on vanhasta päästy irti uskaliaasti, uusi vuosikin vaihtui raketteja taivaalle tupsutellen hyvässä seurassa.
Olen pakertanut niin töissä kuin vapaa-aikana. Välillä on tullut hetkiä että olen miettinyt väsyneenä...MIKSI?
Tänään sain sen vastauksen kysymykseeni. Tein itselleni harjoituskilpailun. Ihan vain kellarissa, mutta ajoin itseäni vastaan. Vastus oli tietenkin kova:) Kun "pääsin maaliin" ja jalat tärisivät, keuhkoni huusivat happea ja koko kroppa oli ihmeissään.. vieläkö tuo eukko jaksaa rääkätä? Kyllä se jaksaa, ainakin tämän päivän jälkeen, sillä se tunne "kisan" jälkeen oli niin loistava, että se antoi minulle taas hitusen lisää uskoa tekemiseeni ja sitä muistellessa jaksan ne vaikeatkin treenit lumisohjossa kitkuttaen. Moni uteliaana voisi kysyä tietysti mielessään, mikä oli tulos? No se oli niin loistava, että itsekin olen hymyillen viettänyt päivääni, hyvällä tiellä ollaan ja nämä uudet kujeet taitavat sittenkin tepsiä tähän vanhaan kaakkiin:)
Siinä on se hiuksen hieno ero kuntoilijan ja kilpailijan välillä... se kipinä mikä iskee kun numerolappu laitetaan kiinni. SIKSI, minä pakerran.
Huomenna olisi edessä viikonloppu Varalan urheiluopistolla. Valmentajakoulutus jatkuu intesiivisellä 2 päivän rypistyksellä. Paljon on ollut ennakkotehtäviä ja osittain ne ovat tuntuneet päivänselviltä ja osittain olen miettinyt, että onkohan tämä nyt kuitenkaan näin... mutta sitähän se valmennus parhaimmillaan on.. analysointia, kokeiluja kuitenkin muistaen ne perusjutut siellä pohjalla. Kun on hyvä kakkupohja, kakun voi kuorruttaa miten haluaa, uusia kujeita kokeillen:)
Oikein hyvää uutta vuotta ja loppiaisen aikaa kaikille, muistakaa liikkua ja nauttia raikkaasta ilmasta, kevät on tulossa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti