tiistai-iltana avomieheni sai tekstiviestin. Pyörät ovat tulleet kaupalle. Keskiviikkona jo ennen liikkeen virallista aukaisua, riensimme Samin kanssa paikalle. Simo, Probiken omistaja, tuli vastaan ja halasi lämpimästi pahoitellen kaluston viivästymistä.
Pyörät olivat palasina pahvilaatikoissa ja kiikutimme me ranchilleni. Siellä sitten aloitimme projektin, kokoa näistä annetuista osista 2 kilpapyörää. Veljenikin saapui paikalle ja hänen tietotaitonsa motocrossin puolelta oli tarpeen. Niin minulla oli illalla jo kaksi pyörää. Maantiepyörällä pääsin rullille jo testaamaan säätöjä ja aika-ajopyörän vein tänään Probikeen, jotta se viritettiin luodinnopeaksi:) Pyörän nimeksi tuli ansaitusti Bullet54. Jokainen voi sitten itse päätellä mitä se merkitsee. Toivottavasti kesä sen näyttää.
Siellä sitten halusin auttaa Simoa kokoamalla ja purkamalla paketteja, joissa oli toinen toistaan hienompia Gianteja ja Nishikin pyöriä myyntiin. Kiva päivä mukavassa seurassa. Sormet ovat nippeleiden kiertämisestä aika verillä ja kämmenet väsyneet.
Saapas nähdä milloin lähden viivalle. Kiirettä töissä ja äidin sairastelu vie mielen matalaksi.
Kiva seurata kilpasiskosten edesottamuksia... ja mukava huomata että uusia nimiä on tullut pyöräilyn pariin. Tosin osa on vanhoja tekijöitä jotka ovat uudestaan innostuneet tulemaan viivalle hyvin tuloksin.
Kotonakin pitäisi aloittaa takapihan rakentaminen ja suunnittelu on jo aika pitkällä. Tyttöjen kanssa paljon kukkia istutetaan ja muutama pensas, jotta voi käydä aamuisin noukkimassa marjoja aamupalapöytään.
Paljon on elämässä haasteita... mutta silti 2h päivässä saan revittyä aikaa myös pyöräilylle. Se riittäköön. Ja riittääkin.
Kynnenaluset mullassa, jalat rakoilla ajamisesta, naamassa ajolasien ja kypäränhihnan jäljet auringosta... sitä on ensi kesä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti