Käyn töissä. Ajan kilpaa. Kaikkihan sen nyt tietää ja se on monen suomalaisen pyöräilijän painajaismainen kombinaatio ja taistelu aina talvisin. Kesällä helpotusta tuo kesälomat.
Minullakin kesän reissujen jäljiltä, lomat ovat palaneet ja viikonlopun vapaiden jälkeen sisään on syksyllä taottava viikonloppuja, jotta olen tasa-arvoisessa asemassa muiden kanssa.
Viime viikkoni ovat olleet ehkä kovimmat aikoihin. Harjoituksista sattui ne kovat viikot juuri tähän saumaan ja töissä sattui kovat viikot samaan aikaan. Mitä tehdä? No C-vitamiinia nassuun ja askeettinen elämäntyyli kurinalaisen käskytyksen kera toimii aina. Kaikki muu saa jäädä. Nämä kaksi asiaa täyttävät päiväni. Teoriassa sen pitäisi onnistua, viikon tunnit ovat enemmän kuin työni ja harjoitusteni yhteenlasketut tunnit. Joten eikun tuumasta toimeen.
Aamulla klo 6.00 ylös. Töissä pitää olla kello 08.00. Työmatka kestää tunnin, 62 km. Töissä syön ensimmäisen palaverin aikana aamupuuron ja juon kahvin. Työt loppuvat klo 16 tai klo 17. On syötävä töissä hyvä ateria päivällä, jotta heti töiden jälkeen jaksaa painaa treenin. Illalla klo 20.30 nukkumaan. Yhtenä päivänä jouduin ylitöihin. Pääsin lähtemään klo 18.30.
Menneellä viikolla minulla oli 1 vapaapäivä, keskellä viikkoa. Silloin ajoin pitkän pk:n. Olin aivan puhki, suolat tuli ulos mutta sykkeet pysyivät alhaalla, suht koht:) Ajo oli tervaista. Töissä tein viikolla 2 harjoitusta. Tatamilla tein tunnin kuntopiirin ja salilla 1h kovan voimaharjoituksen.
Tämän voimaharjoituksen jälkeen jouduin hissillä nousemaan työhuonekerrokseeni kun rappusia en kyennyt kävelemään. Asiakas tuli sovittuna ajankohtana ja istuimme työhuoneessani, kun kesken kaiken pohkeeni ja takareiteni ilmoittivat läsnäolostaan ja ponkaisin tuolista ylös irvistäen. Asiakkaalle jouduin vähän selittelemään, mutta hän vaan totesi, "kyllä minä sinut tunnistin, kovaa toi pyöräilijän elämä. Milloin kisakausi alkaa?" Vähän nolostutti, mutta tajusin, että mitäs tässä. Jatkoin töitä.
Esimieheni päätti muistaa minua, sain proteiinirahkan. Toiset saivat hillomunkit. Silloin mietin, että onko kurinalaisuuteni tällä hetkellä näin läpinäkyvää? "Ei Riina, haluan vain että ensi vuonna onnistut siinä mikä sinulle on tärkeää, sillä se on kantava voima, joka vie nuorta eteenpäin." Mieleni hamusi sitä munkkia, mutta tyydyin lusikoimaan rahkan napaani.
Töitä tuli tehtyä 7 päivää, yksi vapaapäivä ja 3 työpäivää ja nyt viikonloppu vapaa. Harjoitustunnit olivat 15h ja tällä viikolla yli 15h.
Tämä kirjoitus on omistettu kaikille niille, jotka syksyn pimetessä kiroavat, kun virta ei riitä töiden jälkeen treenaamaan ja lysähtävät sohvalle väsyneinä. Kuten näette, päätöksellä ja aikataulutuksella ja pienellä asioiden lomittamisella tämäkin on mahdollista. Kodin antama tuki ja apu oli vertaansa vailla. Tyttöjen kanssa käytiin uimassa yhtenä iltana ja siellä toteutin yhden treenini. Ymmärrystä riitti. Ja voin sanoa, että tämän setin läpikäyneenä olin yllättynyt, kuinka hyvin ja tehokkaasti suoriuduin treeneistäni sekä töistäni. Mutta väsymys painaa ja onneksi ensi viikolla on kevyt viikko treeneistä mutta töissä on samanlainen rupeama edessä.
Toivotan tsemppiä kaikille työssäkäyville perheellisille kuntoilijoille ja urheilijoille, kohta se aurinko taas alkaa paistamaan!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti