Olen tällä treenikaudella saanut useilta kysymyksiä, kuin ka keliakia minulla paljastui, kuinka se oireili yms
Nyt ajattelin kertoa siitä vähän enemmän teille kaikille, jotta saisitte käsityksen millaisesta sairaudesta on kyse.
Vuonna 2011 vuodenvaihteessa olin pyöräilijän kovissa kuntotesteissä Ruotsissa. Olin huippukunnossa. Siis todellakin. Kaikki näytti hyvältä ja unelmani oli käsissäni. Keväällä wattbiken sm-kisojen jälkeen, kun olin voittanut suomenmestaruuden ylivoimaisesti lähdimme Espanjaan leirille. Söimme paljon leipää, puuroa, pastaa yms. Mahani kiehui, nukuin pitkiä yöunia, toisten nauraessa minulle. Ihmettelin mikä minulla oli. Ajo kulki, muttei siten kun olin ajatellut ja kuinka ajoin tammikuussa Espanjan leirillä.
Jatkoin intensiivistä harjoittelua, välillä pystyin ajamaan tosi kovaa ja mielessä kävi, että jännitänkö kisoja vai mikä on? Olin todella väsynyt, aamu-uninen ja iltauninen. Ennen olin aina herännyt kuudelta virkeänä.
Veriarvot olivat kesäkuun alussa kunnossa. Paritempon sm-kisoihin valmistellessa Heljän kanssa tuntui, että nyt kulkee. Itse kisaan tankkasin pastaa ja ajo oli tahmeata taas. Väsymys alkoi painaa enemmän ja enemmän. Tulin todella ärtyisäksi, epätoivoiseksi, nuutuneeksi. Mikään ei enää kiinnostanut. Käsivarsissani oli outoja patteja, rakkuloita, kutisevia sellaisia. Kärsin nivelkivuista, kynteni halkeilivat, minulla oli oikeassa korvassa tinnitus, hampaani lahosivat suuhuni. Ikenet vuosivat verta.
Hiukseni alkoivat lähteä päästä. Elettiin heinäkuun loppua. Pm-kisoissa kävin ennen lähtöä 3 kertaa ripulipaskalla metsässä. Luulin että jännitän niin kovin.
Elokuussa olin jo aivan loppu. Tuijotin tyhjyyteen. Nukahdin rattiin ja sain töissä sairaskohtauksen. Uskomattoman hedarin. Jouduin ambulanssilla sairaalaan ja siellä minua testattiin kuin koekania. Mitään ei löytynyt. Poskionteloitani punkteerattiin ja punkteerattiin, söin kortisonia ja allergialääkkeitä.
Myin pyörät jotta sain rahaa mennä yksityiselle poskionteiloiden fess-leikkaukseen, koska ne olivat aivan turvonneet tukkoon. Väsymystäni selitettiin sillä. Epäiltiin että poskessa oli syöpäkasvain, joka selittäisi uupumukseni. Röntgenkuvissa näkyi varjostuma. Olin aivan peloissani ja epätoivoinen. Mieheni etsi selityksiä, diagnoosia, alkoi epäilemään keliakiaa.
Syyskuun lopussa menin Mehiläisen sairaalaan leikkaukseen. Leikkaava lääkäri oli ottanut mykoplasma ja keliakiakokeet mieheni pyynnöstä. Verestä. Keliakia oli räjähdysmäinen tulos.
Leikkaus oli periaatteessa turha, 1800 euroa. Mutta tulipahan tehtyä.
Menin vatsatähystykseen. Siitä ei löytynyt kuin marmorikuviointia hivenen. Tosin olin jo ehtinyt olla gluteenittomalla ruokavaliolla jo 3 viikkoa sitä ennen, koska halusin äkkiä parantua.
Nyt reilu vuosi siitä, suolistoni on pikkuhiljaa toipunut, treenimäärät ovat nousseet takaisin ja olen elämäni kunnossa. Paino putoaa, turvotus ja päänsäryt, ihottumat, hiustenlähtö ja muut kivut ja viat ovat poissa. Hiukseni kiiltävät ja ovat tuuheat ja vahvat kuten pienenä. Olen oppinut elämään sairauteni kanssa, henkisesti rankinta on ollut se eriarvoisuus ja ruuan hinta ja matkoilla ruuan etsimisen vaikeus. Rankkaa on ollut myös korjata hampaita pikkuhiljaa, katsella arpia ihossani, jotka jäivät muistoksi ihottumasta.
Suvussani ei ole diagnosoitu kellään keliakiaa. En tiedä mistä se on tullut, mutta epäilen pitkää kestävyysurheilu-uraani yhdeksi osasyyksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti