itsekkyys

Näin taloudellisesti maan ollessa ns kriisissä pitää olla onnellinen, että on töitä.
Pyöräilijän pitkien harjoitusten takia ajankäyttö ja työssäkäynti tuottavat ongelmia, varsinkin palautumisessa ja rytmityksessä. Itse olen aina ärsyyntynyt itsekkäistä ihmisistä, mutta olen vähitellen alkanut ymmärtämään heitä. Kiitos urheilun. Itsekkyys ei ole sama asia kuin itsepäisyys, vaikka monet sen siihen rinnastavatkin. Itsekkyys on parhaimmillaan sitoutumista jonkin asiaan, joka imee mukanaan.

Kun oma työpaikkani eli koko viime vuoden kriisin keskellä ja se päätettiin lakkauttaa ja siirrymme virallisesti joulukuun alusta Lohjalle kaikki töihin, mietin pitkään miten tämän homman nyt hoitaisi.
Ensimmäinen ajatus oli lopettaa kilpaurheilu ja harrastella. Katselin koko syksyn itseäni peiliin ja totesin, etten saa siitä sitä motivaatiota jota tarvitsen itseni rääkkäämiseen ja pelkkä hinkuttelu ei kiinnosta vielä ainakaan. Haluan siis toisin sanoen ajaa kilpaa. Motivaatio kasvoi, kun jouduin pakosti sairaslomalla olemaan paikoillani, koska työpaikan home-ongelmat olivat saaneet nenäni lopullisesti hajoamaan. Eikä se vieläkään ole kokonaan toipunut. Mutta nyt tiedän mistä se ainainen poskionteloiden tulehtuminen johtui. 10 vuotta siitä tulikin kärsittyä enemmän ja vähemmän.

Liiton tehdessä omia strategioitaan ja seuratessani sitä keskustelua sivusta, varsinkin kuultuani viimeisimmät versiot suunnitelmista, totesin, ettei aikani riitä siihen otona. Enkä halua hommaa tehdä vasemmalla kädellä. Pitää ottaa huomioon, että vaikka tänä vuonna toiminta oli pientä, olin vuorotteluvapaalla ja oli aikaa siihen, silti aika ei riittänyt. Vetäydyin. Uskon, että sinne löytyy viisaita, innovatiivisia, lajia eteenpäin vieviä henkilöitä ihan varmasti. Ainakin jos keskustelupalstoja on uskominen.

Näin sain aikaa itselleni. Kilpa-urheilijan pitää olla itsekäs. Sitä en ole kovin usein ollut käytännössä ja jos olen ollutkin, olen tuntenut pahaa mieltä ja hyvitellyt uupumukseen saakka. Nyt olen opetellut sanomaan ei, ja kas vain aikaa tuntuu irtoavan vaikka mihin ja henkisesti olotilani on rauhallinen. Puhelin on vaiennut, stressitasot laskeneet ja saan keskittyä siihen mihin pitää ilman puhelimen pärinää. Olen myös aloittanut puhelimen käyttöseurannan, etten koko ajan tiiraile sitä tai maailma ei kaadu, jso puhelin jää kotiin. Olen kasvanut kuitenkin aikakauteni kun ei vielä ollut kännyköitä. Monet kaverit ovatkin odotelleet vastasoittoa päiviä, koska olen kuitenkin päästäni vielä aika pehmeä, etten muista yksinkertaisesti soittaa. Sitten viikon päästä saan ahaa-elämyksen kesken jonkun suorituksen, että ai perhana, Jarkolle piti soittaa jo viikko sitten.

Töissä en voi olla kovin itsekäs. Mutta olen päättänyt, että vastaan vain omasta osuudestani. Jos joku kysyy apua, mietin hetken, ennenkuin suostun. Kaikki omaksi parhaakseni. Sillä jos en pidä huolta itsestäni en voi pitää huolta työyhteisönkään hyvinvoinnista. Se on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Eikä tämä ole vielä ainakaan tuottanut uudessa työyhteisössä ongelmia. Siellä monilla on suurempia haaveita kuin työ. Työ hoidetaan ja vapaa-ajalla harrastetaan. Töitä ei tehdä elämäntyönä.
Omat ratkaisuni ovat sovittaneet pitkät työmatkat, uuden työyhteisön, lisääntyneen työmäärän ja kovan harjoittelun tarkan valvonnan alla sellaiseen symbioosiin, että se vielä tuntuu mielekkäältä eikä elämä ole turhan askeettista ja robottimaista työskentelyä. Kovassa kunnossa kun ehtii ihailemaan luontoa, ja nauttimaan pienistä asioista, kuten pitkistä pyörälenkeistä kivojen pyöräilykavereiden kanssa. Ja kun pohja on tehty hyvin, se motivoi rakentamaan ison kakun, koska tietää itse, että se pohja kestää sen. Viime keväänä koristeluvaiheessa sattui moka, mutta nyt sekin on tiedostettu ja etukäteisjärjestelyillä ja itsekkyydellä se korjataan. Toivottavasti ensi vuonna kakku pysyisi pystyssä ja saan asettaa sen päälle sen viimeisen koristeen.

Ihmisellä pitää olla haaveita, niistä pitää tehdä tavoitteita, ja tavoitteiden eteen on tehtävä töitä sitoutuneesti jotta ne voisivat toteutua. Näin haaveistakin tulee totta jonakin päivänä.