sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Varalan viikonloppu takana

Ensimmäiset 3 päivää valmennustietoutta iskostettu päähän. Saimme kuulla Latvialaisen Janis Veiden näkemyksiä valmennuksesta ja pyöräilyharjoittelusta. Ei nyt niin mitään uutta ja ihmeellistä rakettitiedettä, mutta hauskoja yksityiskohtia kylläkin:)

Kämppiksenäni majoituksessa oli entinen tiimikaverini Heljä, jonka kanssa iltaisin käytiin haukkaamassa raitista ilmaa Pyynikinharjun maisemissa sauvakävellen tai rappusia etsien. Oi sitä riemua, kun löysimme toinen toistaan jyrkempiä rappusia ja hipsimme niitä ylös. Otimme myös tavoitteeksi päästä Pyhäjärven rantoja pitkin mahdollisimman pitkälle ja hienot olivat maisemat.

No mitä tästä viikonlopusta jäi muuta käteen kuin lasku? Sain viettää 3 päivää tuttujen pyöräilijäkasvojen kanssa turisten ja opiskellen, samalla varmistuen siitä, että oma sekä valmennettavan ohjelma ovat suht ajantasalla ja tavoitteellisia oikealla tavalla. Pieniä tarkistuksia ja keskusteluja tietysti ainakin oman valmentajan kanssa tuli eteen, mutta oma valmentajani kiteytti tänään valmentajan roolin hyvin: valmentaja ei pelkästään kopioi jonkun toisen ohjelmaa tai teetä niinkuin muut tekee, vaan kyllä hän suorittaa tiedustelua, tiedonhankintaa ja -vertailua eri tutkimustuloksista, ja sitä kautta pyrkii löytämään valmennettavalleen sopivan ja kehittävän ohjelman. Näillä edetään askel kerrallaan...

1 kommentti:

  1. Ja ehkä keskeisintä on loppujen lopuksi se urheilija yksilönä ja juuri hänen heikkouksiensa ja vahvuuksiensa etsiminen yhdessä urheilijan kanssa. Sen jälkeen on aika etsiä juuri ko. urheilijalle sopivia keinoja ylläpitää ja vahvistaa vahvuuksia ja erityisesti poistaa niitä heikkouksia :)

    VastaaPoista